Julkaistu

Puhveli on kuollut

Kauan ja erittäin hyvin palvellut Buffalon WHR-HP-G54 langaton tukiasemani sanoi WLANin osalta sopimuksen irti. Aikoinani ostin kyseisen purkin, jotta sain sillattua langattoman yhteyden. Softana on lähes alusta saakka palvellut DD-WRT. Tänään sitte alkoi WLAN pätkimään erikoisesti, eikä mikään vanha temppu auttanut sen henkiin saattamiseen. Yhteys meni käytännössä koko ajan vain heikommaksi ja paketteja tippui kasvavassa määrin. Viimein tein johtopäätöksen, että vanhukselle taisi tulla lähtö. LAN toimii vielä normaalisti ja hallinnat yms. WLAN vain sanoi sopparin irti.

puhveliLankapuolen sai korvata TP-Linkin 5-porttinen tyhmä kytkin. Mutta koska teen töitä etänä (työläppäri WLANissa) ja meillä paljon on myös langattomia laitteita käytössä muuten, niin piti jostakin pikapikaa virittää langaton verkko käyttöön. Ensimmäisenä arvelin jotain vanhaa ADSL-modeemia väliaikaiskorvaajaksi, mutta lopulta päädyin kytkemään nykyisen ADSL-modeemin langattoman verkon päälle. Lähinnä tuo aiheuttaa sen, etten suoraan pääse WLANista nyt LAN-verkon puolelle, mutta ei mulla tosiasiassa hirveää tarvettakaan ole päästä (toistaiseksi). Toki nuo WLAN-laitteet nyt ovat kahdentamattoman verkon takana, mutta sen kanssa pitää vaan nyt elää, ainakin väliaikaisesti.

Julkaistu

Ducky One 1508S Black Cherry MX Red

Otsikon mukainen laitos vielä sopi omaan budjettiin ja kun vanha näppäimistö alkoi sopivasti osoittaa merkkejä yhteistyön päättymisestä, niin pitihän se tilata.

Tässä nyt pari tuntia ”ankkasta” näpytelleenä alkaa tottumaan ensinnäkin näppäimistön äänekkyyteen ja toisekseen näppäinasetteluun ja yleensäkin hieman korkeamman profiilin näppäimiin. Mitään aiempaa kokemusta ei mekaanisista näppäimistöistä ole, jos ei jotai 90-luvun perusnäppiksiä lasketa. Erilaiset kytkimet oli siis täysin hepreaa, mutta laiskana en jaksanut lähteä kivijalkaliikkeisiin selvittämään minkä tyyppinen kytkin itselle olisi paras, josko noissa olis tällä alueella ollutkaan kaikkia malleja kokeiltavana. Kyseisen laitoksen Cherry MX Red -kytkimet tuntuvat ajavan varsin hyvin asiansa ja ainakin toistaiseksi olen mahdolliset ongelmat pistänyt näppäimistöasettelun piikkiin. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin homma luistamaan ja tekstiä tulee kuin vanhalla kirjoituskoneella ikään.

ducky
Yhtenä kriteerinä mekaaniselle näppikselle oli taustavalaistut näppäimet. Ducky Onessa taustavalaisu on hoidettu (ainakin tässä mustassa) valkoisilla ledeillä ja se sopii oman kotelon teemaan varsin mallikkaasti. Muutama erilainen tilakin taustavalaisusta löytyy, mutta itsellä taitaa jäädä käyttöön tuollainen aika himmeä ja pysyvä taustavalo, sen verran vanhanaikainen olen kuitenkin.

Jos nyt jotain huonoa pitää laitteesta hakea, niin johto, auttamatta liian lyhyt. Tällä hetkellä se yltää juuri ja juuri niin että voin miellyttävästi käyttää näppistä. Mutta jos sentinkin vedän näppäimistöpöytää taaksepäin, niin johto irtoaa. Pitänee harkita jonkinlaisen jatkojohdon, tai pitemmän johdon hankkimista jossain välissä. Toinen huono, mutta samalla jollain kieroutuneella tavalla hyvä puoli on näppäinten äänekkyys. Fiilis on kuin vanhalla kirjoituskoneella takoisi, tokihan tuo luo vaikutelmaa ahkerasta työskentelystä ja toisaalta taas joku saattaa ihmetellä jos ei napse käy 😀

Pikaisella testillä laite vaikuttaisi kuitenkin varsin positiiviselta, jään innolla odottamaan tulevia käyttökokemuksia. 4/5

Julkaistu

Rival 100 ja TL-R470+ back in business

Okei, eli viimes mollattiin sekä TP-Link, että Steelseriesin hiiri. Hiiren sain takuuna uuden ja tämä nykyinen on nyt toiminut ilman hyppimisiä pari viikkoa, joten sen osalta homma OK. Tosin hiiri ei ihan vakuuta tarkkuuden puolesta, vaikkakin tämä yksilö huomattavasti edeltäjäänsä parempi onkin. Hieman kuitenkin hiiren käyttäminen on edelleen työlästä tietyissä jutuissa, mutta pääpiirteiltään hommaa rullaa kuten pitääkin. Omaa käteen hiiri on ehkä hieman väärän mallinen, mutta kyllä tällä soheltaa mieluummin kuin aiemmalla Microsoftin markan hiirellä. Jos nyt pakko ois oikein arvostella, nii 3,5/5.

Reitittimen NAT-ongelmat olivat mallia puff. Eli tuen kanssa muutama päivä jutusteltiin ja juuri kun sain teknisen tuen kaverin yhteyksiin, niin homma alkoi rokkaamaan. Ilman mitään muutoksia, samoilla konffeilla kuin aiemmin ja all rocks. Ainut mikä tuossa välissä ehti muuttumaan, oli lämpötila, kun tultiin ulkolämpötilassa muutamista pakkasasteista nollan yläpuolelle 4-10 asteeseen. Luonnollisesti tuo eristämätön varastotila ei se paras paikka ole laitteille, mutta ei tuollainen parin asteen pakkanen ulkona, varastossa aikalailla 0, pitäis vielä laitteisiin vaikuttaa. Noh, syksyllä nähtäneen miten homma toimii silloin. Muussa tapauksessa voinen syyttää TP-Linkin softaa ongelmista, meinaan että ko. ongelmaa löytyy Googlesta pilvin pimein ja osa porukasta on sielläkin saanut ongelman ”ratkaistua” boottaamalla, tai luomalla säännöt uusiksi tms… aivan yhtä randomhommaa, kuin itselläkin. Jos nyt TL-R470+:sta pitää arvio vääntää, niin 3/5. Miinuksena nuo epämääräiset NAT-ongelmat ja vain 100 Mbps verkkoliitännät. Eletään kuitenkin 2010-luvun jälkipuoliskoa, miksi jotkut valmistajat vielä viljelevät 100 Mbps. Vaikkei tuolla hitaitten nettiyhteyksien kans niin väliä olekaan, niin mitäs jos tuo TP-Link on ainoa verkkolaite ennen päätelaitteita, ei kiva.

Julkaistu

SteelSeries Rival 100 -hiiri

rival100Ja kun kerran aloitettiin tuotemollaus/-nollaus, niin jatketaan samalla linjalla. Korjataan tilannetta sitten kun se mahdollisesti paremmaksi muuttuu.

Rival 100 on varsin pätevän oloinen laitos, mitä tulee käsituntumaan. Johto on muovipintainen, mutta varsin hyvin tuo ojennuksessa pysyi omassa käytössä. Kaikistellen hiiri on laadukkaan oloinen ja SteelSeriesin softa antaa aika hyvät säätömahdollisuudet. RGB-valokin pysyy ojennuksessa varsin mallikkaasti. Joku oli valittanut jossain valon kirkkautta, mutta hei, hiilaa sinne mustalle sitä niin himmenee 🙂

Kytkin hiiren ensin USB2-porttiin ja ensikokemus oli aika karmaiseva. Kursori hyppi ruudulla ja tarkkuuskin oli nätisti sanoen sieltä minne aurinko ei paista. Aikani taisteltuani päätin testata hiirtä työläppärilläni. Ja kas hiiri toimi huomattavasti paremmin. Tarkkuus oli parempaa ja hyppimistäkään ei liiemmälti tapahtunut. Hetken pähkäiltyäni tajusin hiiren olevan USB3-portissa, joten kytkin sen myös oman koneen USB3:een ja kas, sehän toimi samalla tavalla. Vajaan viikon hiirtä olen yrittänyt käyttää, mutta koska sen käyttäminen on satunnaisen kursorin hyppimisen ja edelleen heikon tarkkuuden vuoksi hankalaa, päädyin täyttämään Jimmsin RMA -lomaketta. Nyt hiiri on paketissa valmiina postitettavaksi ja käytössä on taasen Acerin mukana tullut Microsoftin hiiren tekele, joka tämäkin on vaivattomampi käyttää kuin tuo Rival 100. Tuskin 39 € hiiren on tarkoitus olla noin hankala ja kun kyseessä on vielä pelihiiri, niin pitäis sillä pystyä pelaamaan. FPS-pelit oli ihan jänniä, kun katse hiiren hyppimisen vuoksi heilahteli mihin sattuu.

Jäämme siis innolla odottamaan miten takuuhommien kans käy.

Julkaistu

TP-Link TL-R470T+ kuormantasaava reititin

Mistähän sitä aloittais. Todetaan nyt heti alkuun, että jos ette ole huomanneet, niin nämä rakentelut ja ostelut ei viime aikoina ole menneet ihan putkeen. Sama pätee tähänkin, mutta siitä lisää myöhemmin. Reitittimen hankin ihan sen takia, että rakenteilla ollut Gateway-palvelinprojekti tuntui joka kerta tökkäävän jonkin vanhan komponentin vikaantumiseen tms… viidenkympin ostokseksi tämä olisi varmasti varsin pätevä laitos, jos se toimisi kuten pitää.

Kuormantasaus tässä tapauksessa tarkoittaa siis sitä, että reitittimen eteen voidaan liittään useampia internetyhteyksiä. Itsellä näin on ADSL- ja 3G-yhteys. Kyseisiä yhteyksiä voidaan sitten hyödyntää joko failoverina tai load balancena. Itsellä tarkoitus oli hyödyntää yhteyttä load balancena, eli niin että molemmat yhteydet on käytössä ja järjestelmät jotka tukee kyseisenlaista viritelmää osaavat hyödyntää molempien nopeuden yhdessä, eli ADSL:n 20M ja 3G:n 5-15M (mikä nyt ikinä onkaan), niin että nopeus on 25-35M. Tämä ominaisuus kyseisessä purkissa toimiikin varsin mallikkaasti, Speedtestin läpi saatiin aika tarkalleen täys nopeus. Joskin striimauspalveluita kuten Watson ja Netflix joutuu konffaamaan niin, että ne reitittyy vain toisen yhteyden läpi. Sama homma pankkiyhteyksien kanssa. Tuo on kuitenkin ”ongelma” vain aluksi, kun näitä ei ole vielä konffannut purkkiin. Spotify ei näyttäisi tuosta hetkahtavan ja Netflixkin kyllä toimii (ainakin kahden näytön versio), mutta kestää jostain syystä jonkin aikaa latailla HD-resot striimiin. Failoverissa näitä mitään ei siis tarvitsisi säätää, koska siinä käytännössä käytetään ensisijaista nettiyhteyttä ja sen ollessa nurin, sitten varayhteyttä.

Laite on kaikinpuolin laadukkaan oloinen ja valikot yms… toimii varsin jouhevasti ja ovat selkeät. Omalta osalta ongelmaksi tuli NAT. Koska mulla on lähiverkossa yksi julkisesti saatavilla oleva palvelin, niin NATin ja palomuurien kanssa täytyy puljata. Yhden päivän pähkäilin ongelman parissa, kun ei bitti kulkenut mihin piti, ts. tuo ainut palvelin ei ollut internetiin näkyvissä. Aikani ongelman ydintä etsittyäni tulin siihen tulokseen että reitittimen NAT ei nyt toimi kuten pitäisi. Tässä vaiheessa oltiin siis jo vahvasti Wiresharkilla tutkimassa verkossa liikkuvia paketteja yms… Google auki, hakusanat sisään ja vóila, samaa ongelmaa ko. laitteen kanssa pilvin pimein. NATti ei vaan yksinkertaisesti toimi. Laitte Nat Tablessa näkyy hienosti että tuosta portista tullaan sisään ja ohjataan se tuolle palvelimelle, mutta bitti ei koskaan reitittimeltä liikahda mihinkään. Muutamia viestejä on TP-Linkin tuen kans nyt sähköpostitse vaihdeltu ja viimeisimmän jälkeen on ollut parin päivän viive heidän puoleltaan. Jos foorumeita on uskominen, niin yhteydenpito vain kuihtuu ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jännä nähdä. Jos TP-Linkin tuki ei asialle tee mitään, niin toki on aina mahdollisuus käyttää myyjän palautusoikeutta, jolloin myyjä saa valmistajan kans painia ongelman selväksi 🙂

Tästä päästiinkin toiseen ongelmaan, eli laitteen vain 100 Mbps verkkoportteihin. Jouduin siis siirtämään NAS-palvelimeni suoraan ADSL-modeemin verkkoon, jotta sillä oleva palvelu näkyy internetiin. Ja nyt kun myös CIFS-jaot kulkee reitittimen läpi, niin datan liikuttaminen lähiverkossa on taaseen luokkaa 11Mt/s. Toinen verkkokortti NAS-palvelimeen olisi ratkaissut ongelmat, mutta ko. laitteessa on vain kaksi PCI-e paikkaa, eikä mulla luonnollisestikaan ole yhtää niihin sopivaa verkkokorttia. Joten odotamme TP-Linkin vastinetta ongelman ratkaisemiseksi, tai lähetämme laitoksen myyjälle takuuhuoltoon. Laitteessa kuitenkin on elinikäinen takuu 🙂

Julkaistu

Postia pappi kotelontuusaajalle

No en ny mikää pappi oo, mutta postia tuli 😀

rival100Eli WhiteBoxiin saatiin vihdoin viimein uus hiiri ja hiirimatto. Parikin hiirtä oli listalla, mutta päädyin viimein aikalailla halvimpaan mahdolliseen, jonka pystyi vielä olettamaan olevan hyvä. Eli SteelSeriesin Rival 100. Ensituntuma hiireen on ollut mainio ja laatuvaikutelmaltaan tuo kyllä päihittää erään aiemman (ja kalliimman) Logitechin mennen tullen. Lisää tästä myöhemmin. Matoksi valikoitui Kingstonin HyperX M, jossa muuten näkyy lika saman tien :/

WhiteBoxiin saatiin lisäksi pari uutta tuuletinta. Aiemmissa NZXT FN V2 ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta hei, ne ei ollut säädettävissä. Ja hyötykäyttöä näille löytyi NAS-palvelimen kotelosta, joka siis nyt tuleekin toiseen CompuCasen 4U räkkikoteloista (jos siis aiemmin ehdin jotain muuta mainostaa), tästä myös lisää myöhemmin. Puhaltimiksi WhiteBoxiin valikoitui pitkän jahkailun jälkeen Noiseblockerin 120mm NB eLoop-B12-PS. Ja onhan nuo ainakin näin lyhyen testailun jälkeen varsin hiljaiset ja vielä nätitkin.

Ja sitte vielä. Pikauusittu NAS-palvelin on tähän asti pyörinyt vanhassa Acer Aspire XC100 -kotelossa, eli tuommonen mATX-koppa. Koska Jyväskylän tuliaiset olikin hieman happamia, eli vanha emolevy oli yllättäen sekin sanonut itsensä irti (kuten tuntuu kaikki AM2-kannalla olevat emot sanoneen), niin päätin pistää gateway palvelimen toistaiseksi jäihin. Gatewayn tilalle on tulossa TP-LINK TL-R470+ kuormantasaava reititin, jolla tuo kahden nettiyhteydenkin yhdistäminen pitäisi onnistua. Tästäkin juttua myöhemmin. Mutta tuon myötä räkistä vapautui siis yksi 4U kotelo, joten aloin rakentelemaan NASsia siihen. Pikaviritykset illalla ja säin pääpiirteiltään hommat kasaan. Uutuutena sisään lykättiin DeLock SX-120A PCI-e -väyläinen Sata-ohjainkortti, jotta saatiin Acerin emolevyn niukkaan kahden Sata-liitännän ratkaisuun hieman lisää liitäntöjä 🙂 Alkuun jopa tilasin väärän kortin hätäpäissäni, mutta onneksi Jimmsin asiakaspalvelu pelasti tilanteen ja vaihtoi (jopa muutaman euron tappiolla) tilaukselle oikean kortin. Loistavaa palvelua jälleen kerran. Tämän lisäksi NASsiin tuli uusi järjestelmälevy, eli A-Datan 32 Gt SSD. Pienihän se on, mutta kun ei tarvis ees noin isoa, FreeNAS kun pyörii 8 Gt:n USB-tikultakin. Tuossa Acerissä vaan oli se ongelma että USBilta et saanut käynnistymään suoraan käyttistä vaan se piti manuaalisesti bootissa valita. Vaikkakin eilen olin havaitsevinani että boottasin ko. koneen suoraan USBiin käynnistyksessä, mutta se nyt on sille se ja sama tässä vaiheessa 😀 Ja jottei homma kävisi tylsäksi, niin bongasin myös, että Jyväskylän tuliaisista löytyy vielä yksi 500 Gt:n kiintolevy lisää. Eli kaikkiaan NASsiin saisin nyt neljä levyä, kunhan vain ostan yhden em. DeLockin ohjainkortin lisää 🙂

Julkaistu

Softaa softaa, osa 1: Käyttöjärjestelmät

Softasarjassa valotan hieman mitä softaa tulee pääsääntöisesti käytettyä ja ehkä hieman myös miksi.

Käyttöjärjestelmät aiheuttavat kinastelua käytännössä aina. Useimmiten unohdetaan että ei ole yhtä käyttöjärjestelmää, jolla pystyisi kaiken tarvittavan toteuttamaan, ainakaan järkevästi.

Aloitetaas siitä helpoimmasta, tai no… Eli työpöytäkäyttis. Omalta osalta olen kerännyt kokemusta Windowseista, Linuxeista, sekä jonkin verran OS X:stä. Ja jos nyt pilkkua viilataan niin toki myös DOS on tuttu 😉 Lyhyesti ja hieman kärjistetysti sanottuna, jos sinun täytyy voida pelata koneellasi, niin Windows. Jos mediatuottaminen on lähellä sydäntä, niin OS X. Jos taas koet halua vastustaa suurta ja mahtavaa ja olla pienten puolella ja mitä nyt ikinä keksitkin, niin valitse Linux. Kahdelle jälkimmäisellekin nykyisellään jo löytyy pelejäkin, mutta ehkä se uusin ja hienoin kärki sieltä puuttuu. Windowsillakin tekee varsin hyvin mediaan liittyviä töitä ja jossakin jonkin videonkin näin missä kumottiin täysin Macin ylivertaisuus tämän suhteen, mutta it’s your choice. OS X:stä mulla on tästä kolmikosta vähiten kokemusta, mutta nekin kokemukset ja muiden käyttäjien puheet vahvistavat mielikuvaa siitä, että ei se Mac-käyttäjän arkikaan mitään ruusuilla tanssimista ole. Eniten työtä tottumattomalle näistä kuitenkin vaatinee Linuxit. Itse voisin varsin hyvin käyttää esim. Ubuntua, mutta…

Koska omat intressit kotikoneella ovat nykyisellään edes jollakin tasolla pelaamisessa, niin valinta on luonnollisesti Windows. Ja koska Windowsin käyttäjät tykkäävät tapella myös keskenään, niin itse liputan aina uusimman Windowsin puolesta. En ehkä niin, että aina pitäisi olla heti päivittämässä uuteen. Käytännössä olen Windows 3.1:stä asti tasaisella varmuudella päivittänyt aina uudempaan milloin lyhemmällä, milloin pitemmällä viiveellää (3.1 > 95 > 98 > 98SE > ME > XP > Vista > 7 > 8 > 8.1 > 10). Koskaan ei vanhempi versio ole tarjonnut mitään, mitä uudemmassa ei olisi, paitsi heikompaa käytettävyyttä ja ”mummoilua”. Jokainen Windows on ollut ja tulee olemaan oman aikansa lapsi. Viimeisten versioiden joittenkin mielestä isot käyttöliittymämuutoksetkin ovat suuri mörkö ja pelote, mutta käytännössä se on muutaman tunnin pyörittely ja järjestelmä ja sen toimintatavat on jo tuttuja. Jotkut liputtaa edellee XP:n puolesta, no jotkut tykkä tyttärestä ja toiset äidistä. Osa pelaajista on edelleen vahvasti 7:n kannalla, mutta tämäkin useimmiten vain siitä syystä ettei jakseta käyttää muutamaa päivää niitten vanhojen pelien uudelleenvirittämiseen. Versioiden välillä siirtyminen on nykyisellään helpompaa kuin koskaan, mutta eihän se nyt mikään naps ja kops ole. Aina on jotain mikä ei toimi, ja jos joku olettaa jotain muuta, niin herää pahvi x)

No nyt on Windowsista ja työpöytäkäyttiksista vähän saarnattu. Jatketaas sitten palvelinten pariin. Palvelinympäristöt on oma lukunsa ja niitä on turha työpöytäympäristöihin verrata. Palvelimissa suurimmat käyttiskilpailijat tällä hetkellä lienee Windows 2012 ja Linuxit. Näitten lisäksi toki Unix-pohjaisia järjestelmiä käytetään paljon palvelinpuolella, kuten HP-UX, Solaris ja BSD:t. Aiemmin mainituista kahdesta Linux jyrää aika raakasti palvelinpuolella. Windowsia käytetään pääasiassa AD-palvelimena, mutta myös DNS-, Web ja tietokanta-alustoissa. Varmasti myös muussa palvelinkäytössä, mutta nuo nyt ensimmäinenä nousi mieleen. Linuxeja on kuitenkin pilvin pimein ja näistä suurimpina RedHat EL, CentOS, Debian ja Ubuntu, eikä muutkaa distrot kauaksi jää. Windows on eräänlainen palvelinmaailman kummajainen, joka on olemassa vain koska joku ei ole alunperin jaksanut tuijottaa mustaa konsoliruutua, eikä varsinkaan ole tiennyt mitä sillä tehdään 😉 Erinäisiäkin kertoja olen ollut todistamassa, kuinka Windows-palvelimesta mitään tietämätön Linux-guru opastaa Windows-sertifioitua asiantuntijaa tehtävässään, eikä tämä ole edes yksittäistapaus, mutta ei siitä sen enempää. Onpa joskus Windows-hemmotkin saattaneet Linux-gurua opastaa, mutta ei kyllä missään palvelimiin liittyvässä 🙂 Elkäähän vetäkö hernemaissipaprikoita kovin syvälle, ei millään pahalla, useimmat minunkin tuntemat Windows-heebot on erittäin päteviä tehtävissään. Linuxilla pyöritetään kuitenkin tällä hetkellä käytännössä koko internetiä. Sillä on mahdollista tehdä lähes kaikki palvelut (poislukien osa Microsoftin kehittämistä palveluista) mitä internetissä tarjotaan. Ja mikä parasta lähes kaikki on ilmaista (Open Sourcea). Toki useimmat yritykset käyttävät Linux-valmistajien tarjoamia tukipalveluita, koska koskaan ei tiedä milloin sillä talon omalla Linux-gurulla on parempi työsoppari takataskussa ja se lähtee ovet paukkuen muualle. Toki on joskus sekin mahdollista, että Linux -guru ei ihan kaikkea tiedäkään ja joutuu toteamaan että nyt tartteis jonkun joka tietää juuri nämä muuttujat mitä tämä klusteroitua tietokantaa käyttävän reduntantin sähköpostijärjestelmän kolmannen osapuolen plugin tarvitsee. Mutta tuollaiset tapaukset ovat aika harvinaisia ja silloinkin voi Windows-jampalta kysyä opastusta, niin pääsee ainakin naureskelemaan välissä 😉 hups.

No nyt on Windowsista palvelinympäristöissäkin saarnattu. Jatketaas sitten ilmiöön nimeltään mobiilit järjestelmät, eli kotoisammin kännykät. Kännyköissä pyörii tätä nykyä käyttiksinä iOS ja Android, no joo joo onhan se purjepallokala mikä lie Sailfish ja jotai muitaki, mutta keskitytää olennaiseen. iOSia olen työni puolesta jonkin verran pyöritellyt ja edelleenkään en ymmärrä mikä siinä ihmisiä viehättää. Itse en iOSista saa minkäänlaista lisäarvoa, en edes siitä että se olisi siisti ja toimiva. Kun, no eihän se sitä ole, ainakaan käytettävyydeltään. Se nyt vain on sattunut pysymään pääpiirteiltään samanlaisena vuosikausia ja se jos mikä miellyttää ihmisiä. Android sen sijaan on lähes jokaisessa major-tason päivityksessään tuonut nipun uusia ominaisuuksia ja muutoksia käytettävyyteen, lisäksi jokainen valmistaja pukkaa markkinoille hieman omanlaistaan GUIta, joten pakostakin siinä alkaa omenauskovaisuus kiinnostamaan. Nykyandroidit alkavat ainakin budjettiluokan ulkopuolella (lue Applen hinnat) olemaan sitä luokkaa, että niitä ei tosiaankaan tarvitse hävetä. Sovellusvalikoima on käytännössä samaa kuin iOSissa, jopa parempaa monelta osin. Siitä huolimatta ymmärrän myös iOS-käyttäjiä, ehkä, yritän ainakin, ehkä.

Noh, tässä nyt oli tämmöistä tajunnan virtaa ja kellekään tuskin jäi epäselväksi mitä meikäläinen käyttää. Jos nyt jostakin syystä MS-sertifioinnin sumentamat aivonystyryt eivät onnistuneet prosessoimaan lukemaansa, niin työpöydällä mulla pyörii Windows 10 (työkoneessa pakon sanelemana 7), palvelinkoneista löytyy pääasissa Ubuntu/Debian, mutta myös CentOS ja FreeBSD ovat läsnä, ja puhelimissa Android. En sitten tiedä josko tästä kellekään mitään hyötyä oli, jos syihin ja seurauksiin halutaan paneutua, niin pitäis omistaa koko artikkeli jonkin tietyn järjestelmän plussille ja miinuksille ja, no… ei pysty. Tai ehkä jonakin päivänä, who knows 🙂

Julkaistu

Osasia ja internetin uusintaa

Jaa-a mistähän aloittais. Tää nyt vaan on tämmönen tilannekatsaus ja voi olla että ens viikolla saadaan jo hieman jotakin  järkevämpää kasaan, ehkä.

Pari viikkoa sitten kyllästyin vanhan/uuden/siis hä palveluntarjoajan nettiyhteyden hidasteluun ja tilasin uuden. Leipäni kun ansaitsen alan operaattorilla, niin selvennetään vähän. Aiempi liittymäni oli työnantajan (silloinen PPO) tarjoama ADSL (joku 20-24M / 1M tms…). Liittymä toimi aikanaan oikeinkin mallikkaasti ja parhaimmillaan huidottiin 17 Mbps latausnopeuksissa, mikä siis tuon luokan ADSL:ssä on jo erittäin hyvä. No muutama muuttuja väliin, mm. Elisa osti PPO:n ja tän jälkeen noita liittymiä on yliheitetty urakalla Elisan tekniikkaan, yms… Tuo PPO:n PPPoE-tekniikalla toiminut ADSL toimi loppuajasta nopeudella 8-12 M / 0,5-1 M. Eli johonkin kummaan oli kaistaa kadonnut, joten päätin tilata nykyiseltä työnantajaltani (Elisa) uuden. VDSL:ään asti ei näissä linjoissa rahkeet riittäneet, joten ADSL tulemaan. Toimitus hieman takkuili ja jouduttiinpa Elisan laittamaa modeemiakin vaihtamaan välissä. Mutta eilen viimein pamahti liittymä toimintaan ja ensitesti antoi nopeuslukemat 15.8 M / 2 M. Eli jostakin kummasta sitä kaistaa taasen löytyi, vaikka kyseessä siis täysin sama linja täysin saman keskittimen ja sen laitepaikan läpi 😀 Mutta siis, kelpaa.

Ja jottei interwebin ihmeellinen maailma pääsisi tökkimään liikaa, olen puljannut myös mokkuloitten kanssa. Aiemmin ostin TP-LINKin TL-MR3420 -reitittimen, joka tukee myös lukuisia usb-mokkuloita, sekä 3G että 4G. Siskolta sain jonkin vanhan Huawein, jonka enimmäisnopeus oli jotain 2 M luokkaa. Isältä satuin löytämään puolivahingossa laatikosta ZTE, jonka nopeus on 7,5 M, mutta TP-LINK tukee vain ko. mokkulan perusmallia, jolla päästään 4,5 M tuntumaan. Huuto.netistä kuitenkin jo aiemmin huusin Nokian CS-17 -mokkulan, jolla toivon mukaan pitäisi päästä tuonne 20 M huiteille. Nokian tikkua en vielä ole saanut, mutta ZTE tuli testattua myös uuden ZyXELin modeemin kanssa (joka myös tukee mokkuloita), tosin tuki oli vielä heikompi ja nopeudet jäivät tuonne 2,5M. Kyllä se toistaiseksi varayhteydestä käy, koska tuo laitos ei tue kuin ns. Failover-yhteyttä.

Jyväskylän suunnalta pitäisi perjantaina sitten kotiutua lisää rautaa, josta päästään rakentamaan ClearOS gateway-palvelin ja sitä myötä nettiyhteys kuormantasattuna ADSL:n ja 3G:n läpi. Eli ne palvelut jotka ko. tekniikkaa tukee, yltää nopeudessa arvioituna 30-35 Mbps. Ja jos ClearOS ei suosiolla tähän taivu, niin hankitaan tarkoitukseen sopiva reititin väliin.

Huuto.netistä huusin lisäksi jonkin vanhan IBM:n palvelimen. Luonnollisestikaan palvelimessa ei levyjä ollut, mutta se nyt ei oleellista olekaan. Tarkoitus on siis tsekata palvelin läpi ja jos se on hyvässä kuosissa, niin mahdollisesti hommata levyt siihen. Todennäköisempää on, että sisuskalut lähtevät mäkeen ja pannusta sorvataan sopiva kotelo NAS-palvelimelle. Tällä hetkellä pyöritän FreeNASia siis vanhassa Acer Aspire XC100:n kotelossa, joka siis on tolkuttoman ahdas. Jimmsin valikoimasta tuli poistettua NASsiin järjestelmälevyksi pikkunen SSD (32G) ja SaTa-ohjainkortti, jotta saadaan siis tuo SSD ja lisäksi vielä yksi hyllyssä oleva 500 Gt kiintolevy siihen kiinni. Tällöin päästään ajamaan NASsia kolmella levyllä RAID 5:na ja saadaan siis tuplattua levytila nykyisestä. Lisäksi on tarkoitus pyörittää NAS-palvelimelta OwnCloudia ja luultavasti myös Plexiä.

Tulihan siinä jo asiaa, mitäs vielä. Hiiri tuli tilattua ihan WhiteBoxiin, SteelSeriesin Rival 100, tai jotai sinne päin, valkoinen tietenki. Ja siihen kylkeen HyperX-hiirimatto. Näytönohjaimesta pitäis kirjoitella jotai, mutta aikalailla pintapuolista testiä oon vasta tehny, mutta kyllähän tuo niissä jo aika nerokkaaksi laitokseksi on osoittautunut. Eli odotettavissa kenties näyttisjuttua, hiirijuttua, gateway-rakentelua, jotai softajuttuaki pitäis kirjoittaa. Eli sisältöä pukkaa. Videoita ois ihan jees tehdä, mutta hei, tällä naamalla ja näillä aikatauluilla ei taida onnistua.

Julkaistu

Kotiverkkoa kuntoon, tai…

Silloin tällöin olen aina ihmetellyt kotiverkkoni hitautta, kun lataan dataa NAS-palvelimelta. Yks ilta aloin sitten selvitteleen mistä tuo johtuu. Laite kerrallaan kävin verkkoa läpi ja lopulta verkossa oli enään läppäri ja NAS-palvelin ristikytkennällä. Yllätyksekseni ongelman aiheutti NAS-palvelin. Kyseinen laite, eli Buffalon Linkstation Pro Duo (LS-WTGL/R1-V3) kyllä kaiken järjen mukaan on kykenevä gigabitin verkkoon ja kytkimelle se gigabitin yhteyden muodostaakin. Jostain syystä data kuitenkin liikahteli vain 5-12 Mt/s nopeudella verkossa. Ehdin siis tuossa vaiheessa jo testaamaan verkkonikin, jotta se varmasti toimii gigabitin nopeudella ja, no ihan 100% se ei gigabittinä toiminut, mutta ehkä jossain 700-800 Mbps.

Kun viimein ongelman aiheuttaja oli selvillä, niin piti selvitellä miksi. Aikani Googlea laulatettuani löysin saman version omaavilta käyttäjiltä vastaavanlaista viestiä. Osa kolmosversion laitteista toimi ja osa ei. Joitain oli Buffalo takuuseen korjannut, joitain ei. Omasta laitteestani takuut on mennyt jo vuosia sitten, joten kotikonstein ongelman kimppuun. Klikkailin laitteesta kaikki ylimääräiset palvelut kiinni, mutta nopeus ei muuttunut. Laitteen muuttaminen Jumbo Frame -tilaan lisäsi nopeutta ja data viuhui ny 10-20 Mt/s. Verkkolaitteista ymmärtävät tietävät myös että tuo ei järin hyvä ratkaisu ole pitkässä juoksussa.

Ongelmaan oli siis yksi ratkaisu. Vanha Acer Aspire XC100 -työasema hyötykäyttöön ja FreeNAS -käyttöjärjestelmä USB-tikulle. Päivän virittelyn jälkeen NASsi oli backupattu ja uus NAS rakennettu ja toimintakunnossa. Volumet ja datasetit kohdilleen, käyttäjät kohdilleen ja backupit takas NASsiin. Lopputulema uudella NAS-palvelimella. Data siirtyy juuri niin nopeasti kuin verkko antaa periksi, eli 65-85 Mt/s. Pienet tiedostot toki hitaammin (jopa alle 20 Mt/s), mutta varmuuskopioiden palauttaminen oli ”hieman” nopeampi projekti kuin niiden ottaminen 😀

Mitäs jatkossa? No tällä hetkellä FreeNASsia ajetaan USB-tikulta, joka ei kuitenkaan kyseisen koneen kans ole hyvä ratkaisu. Acerin BIOS ei löydä USB-tikkua boottimediaksi, vaikkakin se boottivalikosta sittemmin löytyykin ja sen voi sieltä manuaalisesti valita. Eli suunnitelmissa on ostaa tuohon PCI-E -liitännäinen kaks porttinen SaTa-ohjain ja jokin pieni SSD-levy käyttikselle. Tuon jälkeen sisään pukataan nykyiset levyt ja niiden lisäksi kolmas levy, jolloin saadaan nostettua datan määrä 1 Tt nykyisestä 500 Gt:sta (3x500Gt levyä). Lisäksi on tarkoitus ujuttaa kone nykyisestä kotelosta räkkikoteloon, jolloin saadaan se fiksusti telineeseen. Niin ja toisekseen, kyllähän tuo FreeNAS on loistava viritelmä, suosittelen suuresti jos olet NAS-palvelinta rakentamassa.