Virtualisointialusta uusiksi

Tovin aikaa olin jo tuskaillut kahdeksan vuotta vanhan virtualisointipalvelimeni kanssa. Pannussa ei vain yksinkertaisesti resurssit enää riittäneet, ja kun tarvekin oli kasvanut, niin jotain piti keksiä.

Joskus marraskuulla aloin sitten vilkuileen erinäisiä osia, halvimpia mahdollisia, mutta uusia toki. Tavoitteena oli saada vähintäänkin tuplaydinsuoritin ja 16 Gt:a muistia, joka olisi laajennettavissa vähintään 32 Gt saakka. Hinta ei sais päätä huimata, eli ehkä 200 €. Emolevyn ja prosessorin toimitus viivästyi pariinkin otteeseen, osittain siksi että päädyin vaihtamaan näitä lennosta, kun uusia osia piti olla saatavilla heti, muttei sitten ollutkaan. Ilmeisesti joulunaika teki tehtävänsä ja verkkokauppojen saldot ei pysynyt kysynnän mukana.

Loppujen lopuksi hinnaksi osille tuli 184 € (posteineen). Emolevy on Asrockin H410M-HDV/M.2. Prosessoriksi valikoitui Intel Celeron G5900. Ja nämä siis uudella LGA1200 -kannalla. Muistina 16 Gt Lexarin 2666 MHz DDR4 ja kiintolevynä se Hazen järjestelmälevyn takuusta saatu uusi 240 Gt Kingstonin UV400. Ostosten heikoimmaksi lenkiksi osoittautui Akygan -virtalähde. 15 € hurjalla hinnalla ei saanut onnea, vaan laite alkoi neljän päivän jälkeen boottailla ja lähti saman tien takuuhuoltoon. Onneksi ”vanha” Kolink jaksaa vääntää korvaajana. Josko tämä nyt sitten menisi seuraavat kahdeksan vuotta, tai edes viisi 🙂

Hazen järjestelmälevy uusiksi

Mitenhän tämän blogin oppis muistaan silloin ku tulee noita asennuksia/hankintoja tehtyä, noh, julkaistaan näin jälkikäteen useampi artikkeli näin niinkuin melkein vuoden ajalta 😀

Maaliskuussa alkoi Hazen järjestelmälevynä toiminut Kingstonin UV400 SSD oireilemaan ja kirjoitusnopeudet jäivät n. kolmasosaan siitä mitä niitten piti olla. Noh, ei muuta kuin takuuajan puitteissa yhteyttä Jimmsiin ja prosessin pyörähdettyä olikin jo ”uusi” SSD odottamassa seikkailuja.

Koska kyseessä kuitenkin oli järjestelmälevy, niin olin kaukaa viisas ja ennen takuuprosessin aloittamista tilasin 512 Gt:n Gigabyten M.2 NVMe SSD:n, johon sitten järjestelmän siirsin ja homma rokkasi taas. Ja jottei homma menisi tylsäksi, niin NVMen päälle tilasin EK Waterblocksin jäähdytyssiilin. Tämä siis lähinnä visuaalinen lisä. Takuusta saatu levy jäi sitten odottamaan mahdollista toimintaympäristöään ”varastoon”.

Pitäiskö taas blogata

Vettä on taas virrannut Pyhäjoessakin sen jälkeen kun viimeksi bloggasin, ehkä taas olis pikkuhiljaa aika herätellä henkiin tätäkin blogintekelettä. Ja jotta jutunjuurta saadaan paremmin, niin kirjoittelen vähän laajemmin yksittäisistä aiheista. Tässä nyt kuitenkin pientä yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtumaan.

Viime vuoden puolella tuli jo tehtyä pieniä modauksia WhiteBoxiin. Maalasin mm. lisäkorttipaikkojen peitelevyt valkoisiksi ja vaihdoin näytönohjaimen ja emolevyn virtakaapelit valkoisiksi.

2017 alkoi sitten eräänlaisella ”antaa palaa” -asenteella ja tilaukseen osui Jimm’sin bundle, johon oli pakattu Asuksen Strix Z270H Gaming -emolevy, 16 Gt:a Kingstonin DDR4:sta ja Intelin Kaby Lake i5-7600k -prosessori. Vanha prossu, emo ja muisti meni Tori.fi:ssä kaupaksi suhteellisen jouhevasti. Ihan kommelluksitta ei selvitty uuden kokoonpanon kans, mutta takuuhuolto hoiti homman.

Viime kuussa sitten jouduin taasen pieneen päivitystouhuun, kun viisi vuotta vanha Kingstonin V300 120 Gt:n SSD sanoi sopimuksen irti. Levyn kunto testeissä näytti 99%, mutta silti levy kenkkuili erikoisesti, joten liekö meni jokin ohjauspiiri tms… Tähän tuli tilalle Kingstonin UV400 240 Gt:n SSD. Pahaksi onneksi tuo 120 Gigainen ”limppu” oli järjestelmälevy, joten tässä nyt on viime päivät, tai viikot käytetty järjestelmän uudelleenasennukseen. Tyhmästä päästä kärsii, olishan tuossa ollut uudempaakin SSD:tä winkkulevyksi tarjolla :/

Mutta tälläistä pientä täällä tällä kertaa. Tarkempaa dataa valinnoista ja kokemuksia niiden käytöstä myöhemmin yksittäisissä artikkeleissa.