Uniginen testit ovat varsin tuttu näky vlogaajien käytöstä. Heaven tai Valley pyörivät näytöillä lähes aina, kun halutaan testata näytönohjaimen suorituskykyä, tai jäähdytystä. Varmasti myös uusi Superposition tulee valloittamaan ruudut, joskin ko. testistä jäi itselle hieman yliyrittämisen fiilis, mutta asiansa ajaa varmasti.
960 SSC (OC) vs 980 HOF (vakio)
Itse pyörittelen useimmiten Valleytä, koska se on ollut aika toimiva ratkaisu sen sukupolven näytönohjaimiin, mitä itselläkin on. Aiempaa Valley-testi taustaa löytyy mm. AMD-prossuajoilta sekä GTX 960 ja 980 näyttiksillä.
Ja koska ko. testiä on tullut ajettua myös i5 prossun kanssa 980:llä, sekä ilma-, että vesijäähdytettynä, niin päätin tästäkin koostaa kuvakokoelman. Ao. kuvassa kannattanee kuitenkin huomioida, että keskimmäinen 980 ilmajäähdytetty ja ylikellotettu tulos on syntynyt erittäin meluisan puhallinorkesterin säestyksellä ja se ei missään nimessä ole ollut päivittäiseen käyttöön tarkoitettu kellotus. Tuo osaltaan selittää ylikellotetun ilma- ja vesijäähdytyksen välistä pienehköä eroa 🙂
Vasemmalta: Vakiokellot ja ilmajäähdytys, maksimaalinen ylikellotus ilmajäähdytyksellä, maksimaalinen ylikellotus vesijäähdytyksellä.
Reilut 1,5 vuotta sitten ostin KFA2:n GeForce GTX 980 Hall of Fame -näytönohjaimen. Näytönohjain on palvellut omassa, kohtalaisen vaatimattomassa pelikäytössä erittäin hyvin.
Ko. näytönohjaimen valitsin lähinnä siksi, että se oli valkoinen ja sopi näin ollen kuin nenä päähän WhiteBoxiin. Ennakkoon lueskelin että ko. näytönohjaimen jäähdytys on varsin kovaääninen, mutta itse en sitä ilmajäähdytteisenä vakioasetuksilla kokenut mitenkään erityisen kovaääniseksi, joskin vertailukohdat on hieman vähissä.
Ja sitten se ylikellotus. Ilmajäähdytteisenä ko. näyttiksen ylikellotus oli melko tahmeaa. Ytimelle pystyi antamaan enimmillään +40 MHz ja muisteille +400 MHz kelloja, ilman että kuvassa esiintyi ongelmia. Tässä vaiheessa Uniginen Valley -testissä paineltiin hyvin nopeasti maksimilämpöihin, n. 81 asteeseen. Ko. tilanteessa myös desibelit alkoivat ollaa luokkaa ei kiitos. Tässä yksi syy, miksi en vakiojäähyllä viitsinyt näyttistä pitää kellotettuna.
Muutaman päivän tässä nyt olen sitten katsellut näyttistä vesijäähytettynä ja hieman päässyt kellotustakin testailemaan. Toistaiseksi järkevät kellot näyttäisi löytyneen ytimen +90 MHz:stä ja muistin +500 MHz:stä. Näillä Valleytä ajettaessa näyttiksen lämmöt nousee hitaasti 61 asteeseen saakka ja jämähtää siihen. Jäähdyttimen puhallin tuossa vaiheessa käy vain 60% tehoilla, vesipumppu ja mm. VRM:ä jäähdyttävä G12:n pikkupuhallin täysillä, joskin jälkimmäisten äänenvoimakkuus on niin mitätön, että niistä ei mitään haittaa ole. Ja tuo jäähdyttimen 60% puhallusvoimakkuuskin on huomattavan paljon hiljaisempi, kuin ilmajäähdytteisenä näyttis mölysi.
Loppuyhteenvetona todettakoon, että näyttiksen vesijäähy on ollut erittäin positiivinen yllätys. Asennuksen kanssa oli pientä säätämistä, kun vesijäähyblokin/-pumpun viereen jäävä jäähdytyssiili tuli pari milliä liian lähelle (alle), mutta ”dremelillä” siitäkin selvittiin. Muilta osin asennuksessa ei ollut mitään erikoista, jos osaa tietokoneen kasata, niin osaa myös Kraken G12:n asentaa näyttikselle 🙂 Suosittelen 5/5.
Päätin viimein nimetä PC-rakennelmani uudelleen, alkuperäinen WhiteBox on jo sen verran kokenut muodonmuutosta, että oli jo korkea aika lisätä nimen perään v2.
NZXT Kraken G12
Viimeisimpänä muutoksena koneeseen saatiin NZXT Kraken G12, joka on näytönohjaimen vesijäähdytyskehikko. Käytännössä kyseessä on siis metallikehys, joka kiinnitetään näytönohjaimen alkuperäisen jäähdyttimen tilalle. Kraken G12:n mukana toimitetaan 92mm puhallin, joka huolehtii näytönohjaimen piirien (VRM jne…) jäähdytyksestä.
Tämän lisäksi pitää hankkio AIO-vesijäähdytin, jolla jäähdytetään näytönohjaimen ydintä. Käyttäjäkunnan iloksi NZXT tukee myös muiden valmistajien AIO-jäähdyttimiä, yhteensä tuettujen jäähdyttimien listalla on yli 30 AIO-jäähdytintä ja 40 erilaista näytönohjainta. Omaan järjestelmään jäähdyttimeksi tuli NZXT:n Kraken X31, joka on samaa sarjaa ja sukupolvea prosessoria jäähdyttävän Kraken X61:n kanssa. Lisäksi oleellisena osana sopassa oli itsessään jäähdytinkenno, joka X31:ssä on 120mm puhaltimella varustettu, joten oli vielä mahdollista sovittaa S340:n sisään kaiken muun lisäksi.
Pienen säätämisen jälkeen järjestelmä toimii kuin junan vessa. Lämpötilat ylikellotettuna kuormituksessa putosivat 81 asteesta 61 asteeseen. Ja tuossa vaiheessa jäähdyttimen puhallinkin pyörii vasta 60% teholla, eli ei pidä mitenkään suurta meteliä itsestään.
SpeedFan
Alunperin yritin käyttää puhaltimien ja pumppujen hallintaan NZXT:n CAM-sovellusta, mutta sen käyttäminen osoittautui hankalaksi. Näytönohjaimen pumppu ”rutisi” ikävästi alemmilla kierroksilla ja ylemmillä kierroksilla taas puhallin alkoi pumppaamaan kierroksia 120-160 kierroksen heitolla (esim. 1020 > 1180 > 1020…). Aikana testailin homman hanskaamista BIOSin hallintatyökaluilla, mutta sekin osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi päädyinkin käyttämään laajalti käytettyä SpeedFan-sovellusta. Tovin aikaa selailin asetuksia ja katselin asetusvideoita, ennen kuin sain homman rokkaamaan kuten pitää. Onneksi nykyisellä emolevyllä on noita PWM-hallittuja puhallin-/pumppuliittimiä riittävästi, joskin X61:n puhaltimille piti tilata erillinen ”haaroitin”, jotta saadaan ne vielä oman liitännän kautta hallittaviksi ja voidaan näin ollen pitää vesipumpuilla staattisemmat nopeudet. Nyt myös osa puhaltimista on kytketty niin, että ne ei vähällä kuormalla pyöri ollenkaan, joten WhiteBox on aika hiljainen kaveri.
Ja kertana kiellon päälle korjasin vielä rikkinäisen ledinauhankin, joten valaisupuolikin on taasen kunnossa 🙂
Vettä on taas virrannut Pyhäjoessakin sen jälkeen kun viimeksi bloggasin, ehkä taas olis pikkuhiljaa aika herätellä henkiin tätäkin blogintekelettä. Ja jotta jutunjuurta saadaan paremmin, niin kirjoittelen vähän laajemmin yksittäisistä aiheista. Tässä nyt kuitenkin pientä yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtumaan.
Viime vuoden puolella tuli jo tehtyä pieniä modauksia WhiteBoxiin. Maalasin mm. lisäkorttipaikkojen peitelevyt valkoisiksi ja vaihdoin näytönohjaimen ja emolevyn virtakaapelit valkoisiksi.
2017 alkoi sitten eräänlaisella ”antaa palaa” -asenteella ja tilaukseen osui Jimm’sin bundle, johon oli pakattu Asuksen Strix Z270H Gaming -emolevy, 16 Gt:a Kingstonin DDR4:sta ja Intelin Kaby Lake i5-7600k -prosessori. Vanha prossu, emo ja muisti meni Tori.fi:ssä kaupaksi suhteellisen jouhevasti. Ihan kommelluksitta ei selvitty uuden kokoonpanon kans, mutta takuuhuolto hoiti homman.
Viime kuussa sitten jouduin taasen pieneen päivitystouhuun, kun viisi vuotta vanha Kingstonin V300 120 Gt:n SSD sanoi sopimuksen irti. Levyn kunto testeissä näytti 99%, mutta silti levy kenkkuili erikoisesti, joten liekö meni jokin ohjauspiiri tms… Tähän tuli tilalle Kingstonin UV400 240 Gt:n SSD. Pahaksi onneksi tuo 120 Gigainen ”limppu” oli järjestelmälevy, joten tässä nyt on viime päivät, tai viikot käytetty järjestelmän uudelleenasennukseen. Tyhmästä päästä kärsii, olishan tuossa ollut uudempaakin SSD:tä winkkulevyksi tarjolla :/
Mutta tälläistä pientä täällä tällä kertaa. Tarkempaa dataa valinnoista ja kokemuksia niiden käytöstä myöhemmin yksittäisissä artikkeleissa.
