Dghtr’sin päivitykset

Dghtr’sin päivitykset ei juurikaan suurempia ole. Koneeseen löytyi jo aiemmin mainittu emolevy MSI Z270 SLI Plus, joka osoittautui toimivaksi ja varsin päteväksi emolevyksi, jopa niin hyväksi, että teki mieleni vaihtaa se omaan koneeseen.

Kun osat oli saatu, oli koneen kasaamisen aika. Tarkoitus oli että tytär kasaa koneen itse ja tekikin niin suurimmaksi osaksi. Hieman jouduin henkisenä tukena olemaan, mutta aika hyvin oli osat tiedossa ja jopa se missä järjestyksessä on järkevää kasata. Tuohon vielä asentelin Windowsin ja sille lisenssi ja hommahan rokkaa.

Kasaamisen jälkeen kone jäi varastoon seisomaan, koska suunniteltu huonejärjestyksen muutos muuttuikin talon vaihto-operaatioksi, joka sittemmin vaihtui takaisin huonejärjestyksen muutokseksi. Tämä olisi tarkoitus alkaa kevään aikana toteuttamaan, joten ehkä jo kesällä tytär saa koneen käyttöön. Kone on ajoittain ollut myös käytössä varastossa, koska testbenchiin ei tällä hetkellä ylimääräistä rautaa ole asentaa. Lienee kuitenkin selvää että kone vaatii noin pitkä seisottamisen (satunnaista käyttöä lukuunottamatta) ja lämpötilavaihteluiden (kylmä varasto) jälkeen hieman huoltoa. Eli varmasti tulen tuohon vaihtamaan tahnat sekä prossulle, että näytönohjaimelle.

Tää kirjoitus oli nyt vähän pikainen raapaisu näin pitkän ajan jälkeen, mutta jospa se tästä.

Dghtr’s?

Mikä ihmeen dghtr’s? Noh, taisin jo jossain kirjoituksessa mainitakin, että WhiteBox on saamassa uuden elämän. Koska tuo kone ei tule olemaan valkoinen, kuin näillä näkymin kotelon osalta, ja kaiken lisäksi sisuskalutkin menee käytännössä kokonaan uusiksi, niin ei tuota enää WhiteBoxiksi viitsi kutsua. Kyseessä on siis kone, jota kasaan tyttärelleni. Ja tästä myös koneen nimi dghtr’s = daughter’s. Teemana tässä koneessa on osien kierrätys ja uusiokäyttö. Vaikka toki jotakin uuttakin on pakko kasaan sekoittaa, koska kaikki vanha ei vain yksinkertaisesti ole käytännöllistä tässä kokoonpanossa.

Mutta siis. Hazeen vaihdoin prosessorin tuossa tammikuulla ja ylimääräiseksi jääneen Core i5-7600k:n myötä tuli ajatus että tokihan tyttärelle voisi tämän ympärille koneen rakentaa. Konehankinta olisi siis joka tapauksessa ajankohtainen, kun kesällä on tarkoitus hieman muuttaa talomme huonejärjestystä niin, että tytär saa oman huoneen. Ja toisekseen itse olen lopen kyllästynyt puhdistamaan omaan konetta ja sen näppistä ja hiirtä joka kerta kun tytär sitä käyttää (päivittäin).

Kokoonpano

Emolevy

Mitä kokoonpanoon tulee, niin kone tulee pääasiassa pelikäyttöön, eli ihan mitään nuhapumppua ei voi rakentaa. Joskin tyttären pelit on sitä luokkaa että ne ei aivan mahdottomasti vääntöä vaadi, ts. tuo Hazen GTX 980 saa vielä toistaiseksi palvella nykyisessä kokoonpanossaan. Ehkä haastavimmaksi osaksi onkin muodostunut emolevyn löytäminen. Seitsemännen sukupolven Kaby Lake -prossu kun vaatii kaverikseen 200-sarjan emolevyn, tai no, ilmeisesti toimisi myös 100-sarjasella, mutta siis… öö… EI. Siinä mielessä käytettyjen 200-sarjaisten markkinat on hyvät, että käytännössä kaikki mitä on tyrkyllä, on Z270 -emoja, eli ylikellotuksen mahdollistavia emolevyjä. Vaikkei ylikellotusta, ainakaan mittavissa määrin ole tarkoitus tehdä, niin koska prossu on myös ylikellotettavaa mallia, niin olisi vain hölmöä ostaa mitään muuta emoa tuon alle.

Mutta se emolevyn löytyminen sitten. AliExpress kauppaa käytettyjä ja huollettuja Z270 -emoja alkaen 65 € (+ toimituskulut). Enkä sinällään yhtään epäile noitten toimintaa, ainakin omat ”AliE”-ostokset on aina olleet sitä mitä on pitänytkin (lukekaa ne speksit, ja ennen kaikkea ymmärtäkää lukemanne). Mutta jostakin syystä tuollaisen 80-100€ maksaminen ulkomaille ei nyt kiinnostaisi. Koska koneella ei sinällään ole kiire ollut, niin olen sitten tori.fistä katsellut (lähes olematonta) tarjontaa. Hinnat torissa ko. emoille on pyörineet sadan euron molemmin puolin, ja kun suurin osa ko. emoista on aikanaan löytynyt myynnistä ihan samaan hintaan, niin ei oikein natsaa meikäläisen käsitykseen käytetystä tavarasta.

emo paistumassaEnkä ole tästä viidakosta selvinnyt ilman tappioita. Kokkolasta yksi itänaapurin nimeämistavan mukaan nimetty kaveri myi USB-vikaista ASUS Prime Z270-P -emolevyä ja hinta oli niinkin kohtuullinen kuin 25€. Arvelin että no jos tuossa todella on vain USB-vika (varmistin tämän vielä kauppiaalta, että muuten toimii), niin kannattaa ostaa ja pistää sitten vaikka erillinen USB-kortti. Kaupat sujui mallikkaasti ja tuote tuli nopeasti perille. Ja aivan varmasti USBissa oli vikaa, koska USB3-liitännässä oli edelleen liitin kiinni, harmittavasti johto ja sen perässä oleva kotelo eivät olleet toimituksessa, joten selkeästi oli voimaa käytetty väärässä paikkaa. Pari muutakin kolhua tarkalla tarkastelulla löytyi, mutta ne tuskin oli mitään aiheuttanut. Enkä ihmettele että liitin oli jäänyt emoon kiinni, sen verran lujassa oli saada se irti, mutta pitihän laite testata, kerran oli alettu. Poweri kylkeen ja virrat tuli emollekin, mutta eipä POSTannut, ei vaikka päällään seisoi. BIOSin nollailin ja yritin ties mitä muutakin poppakonstia, mutta laite pysyi mykkänä. Käytinpä vekottimen jopa uunissa, mutta ei sekään herättänyt sitä henkiin. Totesin itsekseni että sepäs oli savolainen supersankari tämä (vituiks män) ja pistelin myyjälle palautetta tietokonekomponenttien käsittelystä ja myynnistä (ei rahoja en saanut, enkä kaivannutkaan takaisin, olihan tuo odotettavissa).

Parista emolevystä laitoin tuon jälkeenkin kyselyä, mutta sen verran epämääräisiä vastauksia sain, että katsoin paremmaksi etsiä jotain muuta. Aikani odoteltuani löysinkin sitten erään kaveri, jolla oli koko setti emo+prossu+muistit myynnissä ja muutaman viestinvaihdon jälkeen totesin (vaikka epäilyksiä tähänkin kaveriin on/oli), että kokeillaas vielä kerta. Emo (MSI Z270 SLI Plus) 83 € ja muistit tilaukseen, ja nyt jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää.

Näytönohjain

Näytönohjaimeksi katselin alunperin GTX 1050ti:tä, mutta koska näyttisten huono saatavuus on tuollakin saralla nostanut hintoja, niin suuntasin katseen taas tori.fihin. Myös tuo käytettyjen näytönohjainten markkina on elänyt hauskaa elämäänsä juurikin tuon uusien saatavuuden heikkouden vuoksi. GTX 980 -näytönohjaimia sai 1,5 vuotta sitten tori.fistä säännöllisesti alle 100 €:n ja itselläkin oli jo lähes kauppa sovittuna tuolloin 85 €:lla yhdestä, mutta selvisi ettei kyseinen yksilö olisi toiminut omani kanssa SLI:ssä, joten jäi kauppa tekemättä. Tällä hetkellä jos katsoo GTX 980 hintoja, niin alle 100 €:n ei saa mitään, vaan yleensä tuo 100 € on harvinainen minimi ja pääsääntönä hinnat pyörii 120-130 € tienoilla. Mutta katseissa oli myös vanhemmat kortit ja aikani selailtuani silmiin pisti Asus DirectCU II GTX 770 2 Gt budjettiin mahtuvaan 60 €:n hintaan. Lyhyt viestinvaihto ja kaupat tuli. Näyttis tuli perille ja oli jopa paremmassa kunnossa kuin oletin. Kaiken lisäksi testit osoitti laitteen olevan varsin hiljainen, eikä lämmötkään nousseet liiaksi. Suunnitelmissa on kuitenkin vaihtaa piitahnat myös näytönohjaimeen, jolloin saadaan jäähdytystä mahdollisesti vielä parannettua. Ja niille jotka ei tiedä, niin näyttiksissä lämpötila näyttelee suurta osaa suorituskyvyn kanssa. Eli mitä viileämpänä saat näytönohjaimen pidettyä, niin sen paremmat tulokset/fps:t saat peleissä, ts. ylikellotuksessa kannattaa jännitteet pitää maltillisina (tai sitten parantaa jäähdytystä). Ja mitä tulee ko. näyttiksen suorituskykyyn, niin se on hyvin tasainen ja monella osa-alueella jopa parempi, kuin tuo 1050ti. Tokihan ikää laitteella jo on, mutta eiköhän tuo sen aikaa mene, että saa Hazen GTX 980:n korvaajakseen.

Muu rauta

Muisteista jo aiemmin mainitsinkin. Muistit on myös käytettynä aika usein ylihinnoiteltuja ja niiden ostossa kannattaa olla tarkkana. Näille hintaa jäi 58 €. Ja kyseessä siis luonnollisesti DDR4, kaksi 8 Gt:n 2666 MHz Corsais Vengeance KPX -kampaa.

Kotelo tuolle kokoonpanolle on WhiteBoxista tuttu NZXT S340 ja siihen kotelotuulettimiksi tulee 2 kpl NZXT FX V2 140mm, joille tuuletinhubiksi 10-porttinen Arctic Case Fan Hub. Lisäksi koteloon tulee Whiteboxista tutut ledivalot. Tuuletinhubia lukuunottamatta kaikki kierrätystavaraa. Virtalähteeksi tulee uusi Kolink 700W Modular Power. Ko. poweri on vain 80+ Bronze -luokiteltu, mutta menee tässä kokoonpanossa. Prossujäähyksi tulee uusi (olettaen että mahtuu koteloon) ilmajäähdytteinen Arctic Freezer 7 X CO. Käyttiskiintolevyksi Windows 10:n alle tulee uusi PNY 500GB XLR8 CS3030 M.2 NVMe SSD-levy ja tämän rinnalle todennäköisesti jostakin varaston uumenista jokin vanha pyörittävä limppukin. M.2:n päälle myös tilaukseen lipsahti Hazesta tuttu EK-Waterblocks EK-M.2 NVMe jäähdytyssiili, joten kai se asenneltava on. Hiiri ja näppi on Dell KM714, mutta tod.näk. tuosta ainakin hiiri menee jossain vaiheessa uusiksi, koska tuo on vaan yksinkertaisesti liian painava pelikäyttöön. Näytöksi tulee Hazen tämän hetkinen Asus VS247H 24″, ja kyllä Hazeen on uusi näyttö hankinnassa.

Hinta

Kokoonpano on suurimmalta osin vanhan kierrätys tai käytettynä ostettua osaa. Tämän hetken hinta näyttäisi karvan alle 350 € ja jos katsotaan osien alkuperäistä ostohintaa, tai edullisinta hintaa (hinta.fi) silloin kun se on ollut myynnissä, niin paketin hinta on hitusen alle 1150 €. Mitä tuossa tutkailin uuden vastaavan paketin hintaa, niin en oikein alle 1400 € päässyt. Eiköhän tässä konetta ole juniorille ihan tarpeeksi ja päivitetään sitten kun tarvetta.

Lisää voimaa

Jo tovin aikaa olen seuraillut hinta.fin kautta osahintoja. Päällimmäisenä on ajatuksissa ollut i7-7700k -suorittimen hankinta, jolloin mahdolliset pullonkaulat olisi torpattu näyttispäivityksen tieltä. Koska kyseistä suoritinta harvoin enää järkihintaan markkinoille puskee, niin olin jo hieman menettänyt toivon sen suhteen.

Eräänä joulukuisena aamuna kilahti kuitenkin puhelimeen sähköposti ja hinta.fi ilmoitti yksittäisen prossun saatavuuden ja vielä selkeästi alle oman hintakaton. Hetken unihiekkaa silmistä hierottuani päästin nörttiminäni irti ja totesin että nyt tai ei koskaan. Tilaus lähti ja sitten jäätiin jännäämään miten käy toimituksen. Saatavuus oli siis mallia 1 kpl toimittajalla. Kolmisen viikkoa tilauksen jälkeen kilahti postiin toimitusilmoitus ja parin päivän päästä oli prossu käsissä ja asennuksessa.

Samalla kun konetta kerran auoin, muutin myös näytönohjaimen vesijäähdyttimen paikkaa. Kotelon pohjalla tuo ei oikein ollut käytännöllinen, koska ilmakuplat tuppasivat jäämään jäähdytyselementtiin ja sitä myöten jäähdytysteho kärsi. Uusi paikka vaati pientä aivoittelua, mutta löytyi lopulta ja jäähdytystehokin parani selkeästi.

Nämä päivitykset/muutokset, sekä huhtikuussa hankittu NVMe SSD ovat määrittäneet suuntaviivoja Haze 2.0:lle. Eli WhiteBoxin raudasta ollaan vihdoin pääsemässä eteenpäin. Hankintalistalla tämän vuoden puolella on mahdollisesti 16 Gt muistia lisää. Uusi näytönohjain. Myös vanha 1 Tt kiintolevy alkaa olla tiensä päässä, vaikka teknisesti täysin toimiva laite onkin. Lisäksi suunnitteilla on pientä taloremonttia, joten huonemuutosten myötä hankintalistalle päätynee jopa todennäköisesti uusi näyttö. Samasta syystä johtuen suunnitelmissa on rakentaa tyttärelle oma kone, joten myös ”WhiteBox” -projekti saattaa herätä henkiin uudella versiolla, tai jopa uudella nimellä.

Virtualisointialusta uusiksi

Tovin aikaa olin jo tuskaillut kahdeksan vuotta vanhan virtualisointipalvelimeni kanssa. Pannussa ei vain yksinkertaisesti resurssit enää riittäneet, ja kun tarvekin oli kasvanut, niin jotain piti keksiä.

Joskus marraskuulla aloin sitten vilkuileen erinäisiä osia, halvimpia mahdollisia, mutta uusia toki. Tavoitteena oli saada vähintäänkin tuplaydinsuoritin ja 16 Gt:a muistia, joka olisi laajennettavissa vähintään 32 Gt saakka. Hinta ei sais päätä huimata, eli ehkä 200 €. Emolevyn ja prosessorin toimitus viivästyi pariinkin otteeseen, osittain siksi että päädyin vaihtamaan näitä lennosta, kun uusia osia piti olla saatavilla heti, muttei sitten ollutkaan. Ilmeisesti joulunaika teki tehtävänsä ja verkkokauppojen saldot ei pysynyt kysynnän mukana.

Loppujen lopuksi hinnaksi osille tuli 184 € (posteineen). Emolevy on Asrockin H410M-HDV/M.2. Prosessoriksi valikoitui Intel Celeron G5900. Ja nämä siis uudella LGA1200 -kannalla. Muistina 16 Gt Lexarin 2666 MHz DDR4 ja kiintolevynä se Hazen järjestelmälevyn takuusta saatu uusi 240 Gt Kingstonin UV400. Ostosten heikoimmaksi lenkiksi osoittautui Akygan -virtalähde. 15 € hurjalla hinnalla ei saanut onnea, vaan laite alkoi neljän päivän jälkeen boottailla ja lähti saman tien takuuhuoltoon. Onneksi ”vanha” Kolink jaksaa vääntää korvaajana. Josko tämä nyt sitten menisi seuraavat kahdeksan vuotta, tai edes viisi 🙂

Tiedon valtaväylällä

Internet-yhteys tuo keskustelun kulmakivi maaseudulla. Jos jollekulle on epäselvää, niin näin maaseutukaupungissa asuvana internetyhteydet ovat mitä ovat. Kuitua tulee paikkapaikoin ja 4G toimii miten sattuu, kuparit on pääsääntöisesti kerätty pois, mutta siellä täällä sitäkin kautta on mahdollisuus tiedon valtaväylälle vielä päästä. Oma internet on toiminut kahden yhteyden päällä 20/1M ADSL:n ja 150M 4G:n, näistä jälkimmäisen käytännönnopeudet ovat olleet sisäänpäin 2-15M ja ulospäin 1-7M välillä. Mutta koska Korona, etätyöt, perhe, niin eihän nuo nopeudet riitä.

Haapavedellä kuituhanke on aloitettu ja lopetettu, tai jotakin sen suuntaista, liian monesti. Viimeksi hankehakemus oli viimeisiä korjauksia vaille valmis ja tarvittiin korjattuun pöytäkirjaan vain allekirjoitukset, mutta niin vain saatiin sekin homma torpattua, yhden omaan napaansa tuijottelijan ansiosta. Tuohon mennessä Elisa ehti rakentamaan kuitua jonkin matkaa ja haalimaan näin ollen tärkeitä asiakkaita.

Joskus syksyllä kaupunki ilmoitti että Siikaverkko alkaa selvittämään kuidun rakentamista Haapavedelle. Elisa ei tällä kertaa kuitua alkanut laajentamaan, mutta loppuvuodesta huomasin että VDSL-saatavuus oli omaankin torppaan ilmaantunut. Työnantajalle viestiä ja kohta oli 100/50M VDSL käytössä, joskin ulospäin menevä kaista ei taivu kuin 25M, mutta sekin on jo huomattava parannus vanhaan. Aiemmin olin jo vaihtanut 4G-yhteyden 300M ”5G-yhteydeksi”, vaikka 5G-verkkoa ei oma operaattori Haapavedellä vielä tarjoakaan, niin 4G kyllä tuohon 300M taipuu. Ja koska nopeampi yhteys, niin priorisoituu korkeammalle nopeuksia jaettaessa (vink vink). Tosin oma Modeemi ei taipunut kuin max. 100M, joten se meni uusiksi. Nykyisellään 4G-yhteys näyttäisi keskinopeudeksi 58/29M. Joka nyt on jo ihan kohtuullinen, joskin vaihtelua on paljon, kuten ao. graafista käy selville. VDSL-liittymä on tässä kisassa ihan selkeä voittaja tasaisuudellaan.

pfSenssit

Joskus olen aiheesta tainnut mainitakin, mutta taloutemme internet on tullut jo pitkään ns. kahta reittiä, ADSL:n ja 4G:n läpi. Tämä ei ole ollut mikään operaattorin valmis viritelmä, vaan itse rakennettu ja ylläpidetty. Keskeisenä osana järjestelmää on ollut TP-Linkin TL-R470T+ kuormantasaava reititin. Tuo laite kuitenkin alkoi pikkuhiljaa osoittamaan resurssien puutetta. Oleellisimpina osana oli, että laitteessa on vain 100M verkkoliitännät.

Koska varastoon oli päässyt kertymään ylimääräistä rautaa parinkin koneen verran, niin päätin eräänä kauniina (saattoi olla rumakin) päivänä kokeilla gatewayn rakentamista pfSensellä. Alustavan selvityksen perusteella järjestelmästä löytyi kaikki tarvittavat ominaisuudet ja lisäksi paljon muutakin. Vielä kun aikanaan varastoon ostamani verkkokortit osoittautuivat Gbit-korteiksi, oli ilo ylimmillään. Nollabudjetilla sitten rakentelin koneen ja tuikkasin pfSensen sisään. Verkot kohdilleen, asetusten (manuaalinen) kopiointi laitteiden välillä ja johtojen vaihto. Siinähän se yksinkertaisuudessaan. Tosin, koska laitteet palvelinkaapissa ovat fyysisesti aivan eri paikoissa, niin hieman vaadittiin johtojumppaa, mutta muuten helppoa kuin mikä.

Virrankäyttö mahtaa tuolta osin olla hieman suurempaa, mutta tuskin montaa euroa vuositasolla eroa on, joten no props. Homma rokkaa ja pelittää, ja se on pääasia.

Hazen järjestelmälevy uusiksi

Mitenhän tämän blogin oppis muistaan silloin ku tulee noita asennuksia/hankintoja tehtyä, noh, julkaistaan näin jälkikäteen useampi artikkeli näin niinkuin melkein vuoden ajalta 😀

Maaliskuussa alkoi Hazen järjestelmälevynä toiminut Kingstonin UV400 SSD oireilemaan ja kirjoitusnopeudet jäivät n. kolmasosaan siitä mitä niitten piti olla. Noh, ei muuta kuin takuuajan puitteissa yhteyttä Jimmsiin ja prosessin pyörähdettyä olikin jo ”uusi” SSD odottamassa seikkailuja.

Koska kyseessä kuitenkin oli järjestelmälevy, niin olin kaukaa viisas ja ennen takuuprosessin aloittamista tilasin 512 Gt:n Gigabyten M.2 NVMe SSD:n, johon sitten järjestelmän siirsin ja homma rokkasi taas. Ja jottei homma menisi tylsäksi, niin NVMen päälle tilasin EK Waterblocksin jäähdytyssiilin. Tämä siis lähinnä visuaalinen lisä. Takuusta saatu levy jäi sitten odottamaan mahdollista toimintaympäristöään ”varastoon”.

Hazea puskee

Vuoden 2020 alkuun löysin juurikin sellaisen kotelon mitä olen kaivannut. Alunperin olin suunnitellut päivittävän Fractal Designin Define R6:een, mutta Instagramissa törmäsin monessa koneessa samaan koteloon ja aloin selvittämään mistä oli kyse. No kauaa ei ihmetellä tarvinut, kun selvisi että kyse oli saksalaisen modaajamestari 8auerin Lian Lille suunnittelemasta PC-O11 Dynamicista. Pari päivää speksejä tutkailtuani ostopäätös oli valmis ja koppa lähti tilaukseen.

Kotelon saatuani aloin purkamaan vanhan ja miettimään miten uusi järkevimmin rakentuisi. Ihmeenkin helposti komponentit ja jäähdyttimet löysivät paikkansa. Sivuseinän 360 mm korkea tuuletusaukko oli hienoinen pettymys, olisi tuon hintaiseen koteloon voinut olettaa jonkinlaiset peitelevyt tulevan kaupan päälle, mutta ei. Alkuun nakkasin tuohon jo jonkun vuoden ikään ehtineet NoiseBlockerin puhaltimet (2x), mutta tuossa vaiheessa oli jo selvää että niille etsitään valkoiset korvaajat. Koska budjetti kuitenkin tässä vaiheessa oli minimissään, niin en halunnut sijoittaa mihinkään Corsairin premium-rgb-hämmentimiin, vaan totesin että 7,5 € Arctic P12 ajaa asiansa toistaiseksi. On muuten hintaisekseen erittäin laadukkaan oloiset. Koska ko. puhaltimet tuovat ilmaa koteloon, eli puhallin jää ”takapuolelle”, niin tyylittelin niiden tarrattomaan takakeskiöön tarrat. Ja koska puhaltimet ei tuon kalliimpia ollut, niin myös näytönohjaimen jäähdytyskennolle asensin samanmoisen.

Muulta osin rautapuoli on vanhaa tuttua WhiteBoxista. Tosin WhiteBoxin viimeisimmistä spekseistä on jäänyt uupumaan Corsairin Lighting Node Pro, Corsairin ledinauhat, Corsairin HD140 RGB 140 mm PWM -puhaltimet ja CableModin vesijäähyletkujen sleevet, joten ne nyt Hazen spekseissä ”uutena” myös 🙂

Haze

Räkkikaappi uusiksi

Vuodenvaihteessa bongasin sattumalta Tori.fistä Rittalin 19″ räkkikaapin 50 € hintaan. Kaappi näytti ainokaisessa kuvassaan varsin toimivalle pleksilaseineen, joten paiskasin muutaman kysymyksen myyjälle ja tein alustavan varauksen. Muutaman viestin jälkeen totesin että kaappia tähän suuntaan ja velipoika paikallisena noutamaan ja varastoimaan se muutamaksi päiväksi.

Vuodenvaihteen jälkeen pääsin sitten kaapin kotiuttamaan. Ennakkotiedoista poiketen kaapin syvyys olikin vain 60 cm. Vaikka olin mittailut mm. palvelimet, että mahtuvat myös 60 cm syvään kaappiin, niin yllätyksen muodosti räkkikisko. Pienellä rälläköinnillä saatiin kuitenkin räkkikiskotkin sopimaan kaappiin (toimivina).

Jo ennen kaapin hakua tilasin e-villestä viiden metrin RGB-ledinauhan kontrollereineen. Tämä saapui sitten pari päivää kaapin kalustamisen jälkeen ja tokihan se piti heti asennukseen pistää.

Mitä nyt pari viikkoa kaapista kokemuksia, niin ainakin levyjen lämmöt pysyy 4-5 astetta aiempaa lämpimämpänä, mikä ei ainakaan näin talvella voi olla huono homma 🙂

Veronpalautukset kiertoon

Veronpalautuspäivä tuli ja meni. Rahaa saattoi tietotekniikkaan taas palaa, mutta ei nyt mitenkään älyttömiä onneksi, pientä säätöä 🙂

NAS

NAS-palvelimen osalta ajaudun taannoin taas kerran boottiongelmaan, kun Acerin typerä halpisemo ja SATA-ohjainkortti eivät osanneet päättää, mikä SATA-portti tällä kertaa olisi ensisijainen. Puolen tunnin taistelun ja johtorumban jälkeen sain kuin sainkin NASsin taas tulille ja samalta seisomalta päätin, että tämä pitää tehdä uusiksi.

Puolisattumalta sain samoihin aikoihin vanhan läppärini vielä toimimaan ja koska kyseessä varsin pätevä peli (i5, 8Gt muistia, jne), niin päätin asennella ko. värkistä koneen isälleni, joka oli tuskaillut vanhan pöytäkoneensa kanssa muutamaankin kertaan. Läppäriin SSD sisään ja Windows 10 ja siitähän tuli varsin soiva peli. Samalla NAS-purkkiin vapautui oikeaa rautaa, joka sai meikäläisen varsin tyytyväiseksi. Vielä kun satuin bongaamaan tori.fistä jonkun myymästä ko. emolle sopivaa Intelin Core 2 Duo e8400 -prosessoria, vieläpä kaksin kappalein hintaan 15 € (yhteensä), niin kaupat lukkoon ja NASsia rakentamaan.

Samalla kun NASsia kerran tein uusiksi, niin asentelin siihen uusimman version FreeNASsista. Raudat sisään ja FreeNAS ajoon. Tällä kertaa kun emolevy jopa tuki S.M.A.R.T.ia, niin paljastui, että yksi 500 Gt:n levyistä oli jo tiensä päässä. Eli päivitys tuli juuri oikeaan saumaan. Onnekseni isän koneesta jäi ylimääräiseksi myös yksi 500 Gt:n kiintolevy, joten ei muuta kuin limppu vaihtoon. Siinä kun irrottelin kahden levyn kelkasta ”hotswappina” yhtä levyä, niin tuli mieleen, että tämän kun tiputtaa, niin saa sanoa good byet myös toiselle levylle ja sitä myötä datalle, jota NASsilla oli (backupit oli kyllä kunnossa :)). Tämän johdosta kuitenkin singahtelin tutkimaan, josko jostain saisi kohtuuhintaan 3,5″ levykelkkoja 5,25″ paikkoihin. Ja löytyihin niitä, jopa Jimm’siltä. Kolme kappaletta näitä tilaukseen ja jopa se alkoi näyttämäänkin NASsilta koko palvelin. Eikä tarvitse pelätä rikkovansa levyjä vaihdettaessa. Meinaan että viellasia sektoreita löytyi myös tuosta isän levyltä ja se nyt pitäisi piakkoin vaihtaa. Myös muut levyt alkavat ikänsä puolesta olla siinä tilanteessa, että vaihtoon saisi laittaa. NASsin osalta seuraava projekti onkin hankkia Teraset levyt noiden 500 Gigaisten tilalle.

Varastohommia

Siinä missä NASsin viritys oli oma projektinsa, tulin samoihin aikoihin testanneeksi myös toisen palvelinrautani. Olin siinä luulessa vuosi sitten tehdyn pikaisen testailun perusteella, että ko. palvelimesta oli emolevy mennyt rikki. Tämänkertainen testailu kuitenkin osoitti, että tosiasiassa palvelimesta olikin virtalähde rikki (ja minä muka vuosi sitten testasin virtalähteenkin). Noh. ei siinä kuin vanhoista palikoista testaileen, josko saisi yhden toimivan virtalähteen aikaiseksi ja saihan sen, tosin toimintaa riitti vain pariksi päiväksi ja sen jälkeen poweri irtisanoi sopimuksen lopullisesti. Jimm’siltä taasen tilausta vetämään halvasta powerista ja niin saatiin virtualisointialustakin jälleen rokkaamaan.

Lisäksi varastoa on (ainakin vaimon mukaan) hallinnut minun tietokoneromut. Nämä on olleet yhdelle seinähyllylle sijoitettuna, lienee parempi etten sano montako hyllyllistä rouvan tärkeitä tavaroita varastossa on 😀 Vaimon työpaikalta kuitenkin vapautui vanhaa toimistotavaraa, joten saimme käyttöömme isohkon rulokaapiston. Pari iltaa sitten siivoilin tuota tietokonehyllyäni ja pyrin kaappiin ottamaan vain ”rojut” joista vielä vois jotain saadakin aikaan, sekä sellaiset mitkä ehdottomasti pitää säilyttää, kuten alkuperäispakkaukset :).

Täytyy sanoa, että tämä on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoista. Vielä kun sain käyttöön Ikean pahvilaatikot, niin kylläpäs ei tarvi enää kaikkea säilyttää yhdessä ”miljoonalaatikossa”.

Loppukevennys

Jouluna oltiin äidillä syömässä ja… no aloitetaas alusta. Taannoin äitini valitteli tietokoneensa (BlackBox) hieman tökkivän ajoittain ja kuvan menevän pikseleiksi. Aavistelin heti että kyseessä voisi olla lämpöongelma ja kysäisin onko hän muistanut puhdistaa kotelon suodatinta, ja vastaus ”ai mitä suodatinta” kertoikin kaiken oleellisen. Etulevy auki ja suodattimen päältä löytyi orava, tai no, ainakin oravan verran pölyä, valehtelematta. Sillä kertaan en ehtinyt enempää tuohon paneutumaan, mutta joulun aikaan päätin sitten kinkkua sulatellessa vilkaista koteloon sisälle. Ja kyllähän sitä sinnekin oli pölyä kerääntynyt, ”hieman”. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ja huomautettakoon, että kyseinen kone on sijoitettuna pöydälle, ei edes lattialle :O