WhiteBoxin päivitystä

Eihän se Whiteboxin päivittäminen ihan heti päättynyt taaskaan, ja uusiakin ajatuksia jo on mielessä. Loppuvuosi kuitenkin tarjosi WhiteBoxiin uutta ainakin seuraavasti

  • CableMod AIO sleeving kit. Molempiin AIO-jäähdyttimiin hankin valkoisen sleeving kitin. Melkoisen sitkeä asennettava, mutta aikansa ährättyään asettui paikalleen. Kiinnikkeet varsinkin olivat melkoinen päänvaiva, eikäpä kaikki ihan täysin kiinnittyneetkään, mutta ajavat asiansa.
  • 2x Corsair HD140 RGB -puhaltimia ohjausyksikön kera. Nämä tulivat siis Kragen X61:n jäähdyttimelle, jossa NZXT:n omat puhaltimet olivat jo alkaneet ääntämään. Lisäksi Corsairin puhaltimet kiertävät hitaammin, joten ovat siksikin hiljaisempia. Tavoitteena oli saada jatkuvapuhalteinen hiljainen ”puhallin” kotelon etuosaan ja siinä onnistuin.
  • Corsair Lightning NODE Pro, jossa 4-ledinauhaa. Phobyan ledinauhoihin hermonsa menettäneenä lähdin kokeilemaan Corsairin hieman modernimpaa settiä. Ja onhan tuossa setissä nyt laadullisestikin eroa Phobyan pilipalivärkkeihin 🙂 Samalla saatiin myös HD140-puhaltimet USB-ohjatun valoyksikön ”taakse”.
  • Niin ja meinasi unohtua. Etujäähdyttimen kylkeen modasin muovisesta valkoisesta kulmalistasta peitelevy 🙂

Nyt voidaankin todeta, että WhiteBox v2 on saanut lopullisen muotonsa. Ylenmääräistä painetta päivittämiselle ei ole, mutta toki se custom loop -vesijäähy kiinnostais. Tähän tarkoitukseen olisi kuitenkin aiheellista myös päivittää kotelo ja näitä olenkin jo alustavasti tutkaillut. Toistaiseksi selkeälle ykköspaikalle on noussu juuri julkaistu Fractal Designin Define R6. Saas nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

KFA2 GeForce GTX 980 Hall Of Fame 4 Gt

Kuva: guru3d.com

Reilut 1,5 vuotta sitten ostin KFA2:n GeForce GTX 980 Hall of Fame -näytönohjaimen. Näytönohjain on palvellut omassa, kohtalaisen vaatimattomassa pelikäytössä erittäin hyvin.

Ko. näytönohjaimen valitsin lähinnä siksi, että se oli valkoinen ja sopi näin ollen kuin nenä päähän WhiteBoxiin. Ennakkoon lueskelin että ko. näytönohjaimen jäähdytys on varsin kovaääninen, mutta itse en sitä ilmajäähdytteisenä vakioasetuksilla kokenut mitenkään erityisen kovaääniseksi, joskin vertailukohdat on hieman vähissä.

Ja sitten se ylikellotus. Ilmajäähdytteisenä ko. näyttiksen ylikellotus oli melko tahmeaa. Ytimelle pystyi antamaan enimmillään +40 MHz ja muisteille +400 MHz kelloja, ilman että kuvassa esiintyi ongelmia. Tässä vaiheessa Uniginen Valley -testissä paineltiin hyvin nopeasti maksimilämpöihin, n. 81 asteeseen. Ko. tilanteessa myös desibelit alkoivat ollaa luokkaa ei kiitos. Tässä yksi syy, miksi en vakiojäähyllä viitsinyt näyttistä pitää kellotettuna.

Muutaman päivän tässä nyt olen sitten katsellut näyttistä vesijäähytettynä ja hieman päässyt kellotustakin testailemaan. Toistaiseksi järkevät kellot näyttäisi löytyneen ytimen +90 MHz:stä ja muistin +500 MHz:stä. Näillä Valleytä ajettaessa näyttiksen lämmöt nousee hitaasti 61 asteeseen saakka ja jämähtää siihen. Jäähdyttimen puhallin tuossa vaiheessa käy vain 60% tehoilla, vesipumppu ja mm. VRM:ä jäähdyttävä G12:n pikkupuhallin täysillä, joskin jälkimmäisten äänenvoimakkuus on niin mitätön, että niistä ei mitään haittaa ole. Ja tuo jäähdyttimen 60% puhallusvoimakkuuskin on huomattavan paljon hiljaisempi, kuin ilmajäähdytteisenä näyttis mölysi.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että näyttiksen vesijäähy on ollut erittäin positiivinen yllätys. Asennuksen kanssa oli pientä säätämistä, kun vesijäähyblokin/-pumpun viereen jäävä jäähdytyssiili tuli pari milliä liian lähelle (alle), mutta ”dremelillä” siitäkin selvittiin. Muilta osin asennuksessa ei ollut mitään erikoista, jos osaa tietokoneen kasata, niin osaa myös Kraken G12:n asentaa näyttikselle 🙂 Suosittelen 5/5.

WhiteBox v2

Päätin viimein nimetä PC-rakennelmani uudelleen, alkuperäinen WhiteBox on jo sen verran kokenut muodonmuutosta, että oli jo korkea aika lisätä nimen perään v2.

NZXT Kraken G12

Viimeisimpänä muutoksena koneeseen saatiin NZXT Kraken G12, joka on näytönohjaimen vesijäähdytyskehikko. Käytännössä kyseessä on siis metallikehys, joka kiinnitetään näytönohjaimen alkuperäisen jäähdyttimen tilalle. Kraken G12:n mukana toimitetaan 92mm puhallin, joka huolehtii näytönohjaimen piirien (VRM jne…) jäähdytyksestä.

Tämän lisäksi pitää hankkio AIO-vesijäähdytin, jolla jäähdytetään näytönohjaimen ydintä. Käyttäjäkunnan iloksi NZXT tukee myös muiden valmistajien AIO-jäähdyttimiä, yhteensä tuettujen jäähdyttimien listalla on yli 30 AIO-jäähdytintä ja 40 erilaista näytönohjainta. Omaan järjestelmään jäähdyttimeksi tuli NZXT:n Kraken X31, joka on samaa sarjaa ja sukupolvea prosessoria jäähdyttävän Kraken X61:n kanssa. Lisäksi oleellisena osana sopassa oli itsessään jäähdytinkenno, joka X31:ssä on 120mm puhaltimella varustettu, joten oli vielä mahdollista sovittaa S340:n sisään kaiken muun lisäksi.

Pienen säätämisen jälkeen järjestelmä toimii kuin junan vessa. Lämpötilat ylikellotettuna kuormituksessa putosivat 81 asteesta 61 asteeseen. Ja tuossa vaiheessa jäähdyttimen puhallinkin pyörii vasta 60% teholla, eli ei pidä mitenkään suurta meteliä itsestään.

SpeedFan

Alunperin yritin käyttää puhaltimien ja pumppujen hallintaan NZXT:n CAM-sovellusta, mutta sen käyttäminen osoittautui hankalaksi. Näytönohjaimen pumppu ”rutisi” ikävästi alemmilla kierroksilla ja ylemmillä kierroksilla taas puhallin alkoi pumppaamaan kierroksia 120-160 kierroksen heitolla (esim. 1020 > 1180 > 1020…). Aikana testailin homman hanskaamista BIOSin hallintatyökaluilla, mutta sekin osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi päädyinkin käyttämään laajalti käytettyä SpeedFan-sovellusta. Tovin aikaa selailin asetuksia ja katselin asetusvideoita, ennen kuin sain homman rokkaamaan kuten pitää. Onneksi nykyisellä emolevyllä on noita PWM-hallittuja puhallin-/pumppuliittimiä riittävästi, joskin X61:n puhaltimille piti tilata erillinen ”haaroitin”, jotta saadaan ne vielä oman liitännän kautta hallittaviksi ja voidaan näin ollen pitää vesipumpuilla staattisemmat nopeudet. Nyt myös osa puhaltimista on kytketty niin, että ne ei vähällä kuormalla pyöri ollenkaan, joten WhiteBox on aika hiljainen kaveri.

Ja kertana kiellon päälle korjasin vielä rikkinäisen ledinauhankin, joten valaisupuolikin on taasen kunnossa 🙂

Pitäiskö taas blogata

Vettä on taas virrannut Pyhäjoessakin sen jälkeen kun viimeksi bloggasin, ehkä taas olis pikkuhiljaa aika herätellä henkiin tätäkin blogintekelettä. Ja jotta jutunjuurta saadaan paremmin, niin kirjoittelen vähän laajemmin yksittäisistä aiheista. Tässä nyt kuitenkin pientä yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtumaan.

Viime vuoden puolella tuli jo tehtyä pieniä modauksia WhiteBoxiin. Maalasin mm. lisäkorttipaikkojen peitelevyt valkoisiksi ja vaihdoin näytönohjaimen ja emolevyn virtakaapelit valkoisiksi.

2017 alkoi sitten eräänlaisella ”antaa palaa” -asenteella ja tilaukseen osui Jimm’sin bundle, johon oli pakattu Asuksen Strix Z270H Gaming -emolevy, 16 Gt:a Kingstonin DDR4:sta ja Intelin Kaby Lake i5-7600k -prosessori. Vanha prossu, emo ja muisti meni Tori.fi:ssä kaupaksi suhteellisen jouhevasti. Ihan kommelluksitta ei selvitty uuden kokoonpanon kans, mutta takuuhuolto hoiti homman.

Viime kuussa sitten jouduin taasen pieneen päivitystouhuun, kun viisi vuotta vanha Kingstonin V300 120 Gt:n SSD sanoi sopimuksen irti. Levyn kunto testeissä näytti 99%, mutta silti levy kenkkuili erikoisesti, joten liekö meni jokin ohjauspiiri tms… Tähän tuli tilalle Kingstonin UV400 240 Gt:n SSD. Pahaksi onneksi tuo 120 Gigainen ”limppu” oli järjestelmälevy, joten tässä nyt on viime päivät, tai viikot käytetty järjestelmän uudelleenasennukseen. Tyhmästä päästä kärsii, olishan tuossa ollut uudempaakin SSD:tä winkkulevyksi tarjolla :/

Mutta tälläistä pientä täällä tällä kertaa. Tarkempaa dataa valinnoista ja kokemuksia niiden käytöstä myöhemmin yksittäisissä artikkeleissa.

Long time no see

Jopas on päässyt vierähtään aikaa edellisestä päivityksestä. Tämä ”kuiva kausi” on pääpiirteiltään johtunut siitä, etten ole juurikaan rakennellut mitään uutta. Oikeastaan ainut isompi tapaus tietoteknisessä touhussa on ollut virtualisointialustan kyykkääminen. Eli kyseessä siis halvan kuluttajaraudan päälle rakennettu palvelinkone, joka ensimmäisten pakkasten aikaan sanoi sopimuksen irti. Kuvittelin ongelman olevan virtalähteessä, mutta tosiasiassa ongelma olikin emolevyssä. Koska työskentely kylmässä varastossa ei houkuttanut, jätin ko. laitoksen sammuksiin. Katsotaan josko keväämmällä löytyis aikaa, intoa ja budjettia korjata tilanne. Onnekseni tuolla ei mitään niin kriittistä tavaraa ollut, että se olisi tarvinut heti saada takaisin tulille.

Hieman olen jo pyöritellyt ajatuksissa uusissa hankinnoissa, mutta toistaiseksi olen ainakin onnistunut pidättäytymään ostoista. Intel-pohjainen emo-prossuyhdistelmä houkuttaisi kovasti. Sen myötä myös muistit joutuisi hyvin suurella todennäköisyydellä uusimaan, ainakin olisi typerää pistää rahat vanhahtavaan DDR3 emoon. Toisaalta mielenkiintoa herättää AMD Ryzen, mutta oma mielipiteeni on että kyseessä on vain pieni profiilinnosto AMD:ltä, jonka myötä myös Intel tuo omat uudet tehokkaammat prosessorit murskaamaan bittejä ja kenties AMD-harrastajien unelmiakin.

Ai niin, kyllähän mää tosiaan taistelin WhiteBoxin kanssa hieman tässä taannoin. Syksyllä jossain välissä sain videomuokkaustilanteessa aikaan kaatumisia kuormitustestatussa ylikellotetussa laitteistossani, joten suutuspäissäni palautin jonkin väliaikaisen 4,3 GHz kellotuksen. Tuosta unohdin tietenkin tarkistaa asetukset ja pari kuukautta ihmettelin miksi kone on alkanut pitää meteliä niin paljon ja pölyäkin koppaan kerääntyi ihan kiitettävästi. Yksi kaunis päivä sitten hoksasin että ”onkohan mulla jossai vaiheessa voinu jäädä kotelopuhallinten nopeudenhallinta pois päältä ja hohkaa täysillä jatkuvasti”. BIOS (siis UEFI) auki ja näinhän siinä oli päässyt käymään. Asetukset kuntoon ja desibelit laskivat selvästi, myös pölyongelma alkoi hiljalleen siivoutumaan.

Näillä puheilla nyt kuitenkin vuoteen 2017.

Puhveli on kuollut

Kauan ja erittäin hyvin palvellut Buffalon WHR-HP-G54 langaton tukiasemani sanoi WLANin osalta sopimuksen irti. Aikoinani ostin kyseisen purkin, jotta sain sillattua langattoman yhteyden. Softana on lähes alusta saakka palvellut DD-WRT. Tänään sitte alkoi WLAN pätkimään erikoisesti, eikä mikään vanha temppu auttanut sen henkiin saattamiseen. Yhteys meni käytännössä koko ajan vain heikommaksi ja paketteja tippui kasvavassa määrin. Viimein tein johtopäätöksen, että vanhukselle taisi tulla lähtö. LAN toimii vielä normaalisti ja hallinnat yms. WLAN vain sanoi sopparin irti.

puhveliLankapuolen sai korvata TP-Linkin 5-porttinen tyhmä kytkin. Mutta koska teen töitä etänä (työläppäri WLANissa) ja meillä paljon on myös langattomia laitteita käytössä muuten, niin piti jostakin pikapikaa virittää langaton verkko käyttöön. Ensimmäisenä arvelin jotain vanhaa ADSL-modeemia väliaikaiskorvaajaksi, mutta lopulta päädyin kytkemään nykyisen ADSL-modeemin langattoman verkon päälle. Lähinnä tuo aiheuttaa sen, etten suoraan pääse WLANista nyt LAN-verkon puolelle, mutta ei mulla tosiasiassa hirveää tarvettakaan ole päästä (toistaiseksi). Toki nuo WLAN-laitteet nyt ovat kahdentamattoman verkon takana, mutta sen kanssa pitää vaan nyt elää, ainakin väliaikaisesti.

Ducky One 1508S Black Cherry MX Red

Otsikon mukainen laitos vielä sopi omaan budjettiin ja kun vanha näppäimistö alkoi sopivasti osoittaa merkkejä yhteistyön päättymisestä, niin pitihän se tilata.

Tässä nyt pari tuntia ”ankkasta” näpytelleenä alkaa tottumaan ensinnäkin näppäimistön äänekkyyteen ja toisekseen näppäinasetteluun ja yleensäkin hieman korkeamman profiilin näppäimiin. Mitään aiempaa kokemusta ei mekaanisista näppäimistöistä ole, jos ei jotai 90-luvun perusnäppiksiä lasketa. Erilaiset kytkimet oli siis täysin hepreaa, mutta laiskana en jaksanut lähteä kivijalkaliikkeisiin selvittämään minkä tyyppinen kytkin itselle olisi paras, josko noissa olis tällä alueella ollutkaan kaikkia malleja kokeiltavana. Kyseisen laitoksen Cherry MX Red -kytkimet tuntuvat ajavan varsin hyvin asiansa ja ainakin toistaiseksi olen mahdolliset ongelmat pistänyt näppäimistöasettelun piikkiin. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin homma luistamaan ja tekstiä tulee kuin vanhalla kirjoituskoneella ikään.

ducky
Yhtenä kriteerinä mekaaniselle näppikselle oli taustavalaistut näppäimet. Ducky Onessa taustavalaisu on hoidettu (ainakin tässä mustassa) valkoisilla ledeillä ja se sopii oman kotelon teemaan varsin mallikkaasti. Muutama erilainen tilakin taustavalaisusta löytyy, mutta itsellä taitaa jäädä käyttöön tuollainen aika himmeä ja pysyvä taustavalo, sen verran vanhanaikainen olen kuitenkin.

Jos nyt jotain huonoa pitää laitteesta hakea, niin johto, auttamatta liian lyhyt. Tällä hetkellä se yltää juuri ja juuri niin että voin miellyttävästi käyttää näppistä. Mutta jos sentinkin vedän näppäimistöpöytää taaksepäin, niin johto irtoaa. Pitänee harkita jonkinlaisen jatkojohdon, tai pitemmän johdon hankkimista jossain välissä. Toinen huono, mutta samalla jollain kieroutuneella tavalla hyvä puoli on näppäinten äänekkyys. Fiilis on kuin vanhalla kirjoituskoneella takoisi, tokihan tuo luo vaikutelmaa ahkerasta työskentelystä ja toisaalta taas joku saattaa ihmetellä jos ei napse käy 😀

Pikaisella testillä laite vaikuttaisi kuitenkin varsin positiiviselta, jään innolla odottamaan tulevia käyttökokemuksia. 4/5

Rival 100 ja TL-R470+ back in business

Okei, eli viimes mollattiin sekä TP-Link, että Steelseriesin hiiri. Hiiren sain takuuna uuden ja tämä nykyinen on nyt toiminut ilman hyppimisiä pari viikkoa, joten sen osalta homma OK. Tosin hiiri ei ihan vakuuta tarkkuuden puolesta, vaikkakin tämä yksilö huomattavasti edeltäjäänsä parempi onkin. Hieman kuitenkin hiiren käyttäminen on edelleen työlästä tietyissä jutuissa, mutta pääpiirteiltään hommaa rullaa kuten pitääkin. Omaa käteen hiiri on ehkä hieman väärän mallinen, mutta kyllä tällä soheltaa mieluummin kuin aiemmalla Microsoftin markan hiirellä. Jos nyt pakko ois oikein arvostella, nii 3,5/5.

Reitittimen NAT-ongelmat olivat mallia puff. Eli tuen kanssa muutama päivä jutusteltiin ja juuri kun sain teknisen tuen kaverin yhteyksiin, niin homma alkoi rokkaamaan. Ilman mitään muutoksia, samoilla konffeilla kuin aiemmin ja all rocks. Ainut mikä tuossa välissä ehti muuttumaan, oli lämpötila, kun tultiin ulkolämpötilassa muutamista pakkasasteista nollan yläpuolelle 4-10 asteeseen. Luonnollisesti tuo eristämätön varastotila ei se paras paikka ole laitteille, mutta ei tuollainen parin asteen pakkanen ulkona, varastossa aikalailla 0, pitäis vielä laitteisiin vaikuttaa. Noh, syksyllä nähtäneen miten homma toimii silloin. Muussa tapauksessa voinen syyttää TP-Linkin softaa ongelmista, meinaan että ko. ongelmaa löytyy Googlesta pilvin pimein ja osa porukasta on sielläkin saanut ongelman ”ratkaistua” boottaamalla, tai luomalla säännöt uusiksi tms… aivan yhtä randomhommaa, kuin itselläkin. Jos nyt TL-R470+:sta pitää arvio vääntää, niin 3/5. Miinuksena nuo epämääräiset NAT-ongelmat ja vain 100 Mbps verkkoliitännät. Eletään kuitenkin 2010-luvun jälkipuoliskoa, miksi jotkut valmistajat vielä viljelevät 100 Mbps. Vaikkei tuolla hitaitten nettiyhteyksien kans niin väliä olekaan, niin mitäs jos tuo TP-Link on ainoa verkkolaite ennen päätelaitteita, ei kiva.

SteelSeries Rival 100 -hiiri

rival100Ja kun kerran aloitettiin tuotemollaus/-nollaus, niin jatketaan samalla linjalla. Korjataan tilannetta sitten kun se mahdollisesti paremmaksi muuttuu.

Rival 100 on varsin pätevän oloinen laitos, mitä tulee käsituntumaan. Johto on muovipintainen, mutta varsin hyvin tuo ojennuksessa pysyi omassa käytössä. Kaikistellen hiiri on laadukkaan oloinen ja SteelSeriesin softa antaa aika hyvät säätömahdollisuudet. RGB-valokin pysyy ojennuksessa varsin mallikkaasti. Joku oli valittanut jossain valon kirkkautta, mutta hei, hiilaa sinne mustalle sitä niin himmenee 🙂

Kytkin hiiren ensin USB2-porttiin ja ensikokemus oli aika karmaiseva. Kursori hyppi ruudulla ja tarkkuuskin oli nätisti sanoen sieltä minne aurinko ei paista. Aikani taisteltuani päätin testata hiirtä työläppärilläni. Ja kas hiiri toimi huomattavasti paremmin. Tarkkuus oli parempaa ja hyppimistäkään ei liiemmälti tapahtunut. Hetken pähkäiltyäni tajusin hiiren olevan USB3-portissa, joten kytkin sen myös oman koneen USB3:een ja kas, sehän toimi samalla tavalla. Vajaan viikon hiirtä olen yrittänyt käyttää, mutta koska sen käyttäminen on satunnaisen kursorin hyppimisen ja edelleen heikon tarkkuuden vuoksi hankalaa, päädyin täyttämään Jimmsin RMA -lomaketta. Nyt hiiri on paketissa valmiina postitettavaksi ja käytössä on taasen Acerin mukana tullut Microsoftin hiiren tekele, joka tämäkin on vaivattomampi käyttää kuin tuo Rival 100. Tuskin 39 € hiiren on tarkoitus olla noin hankala ja kun kyseessä on vielä pelihiiri, niin pitäis sillä pystyä pelaamaan. FPS-pelit oli ihan jänniä, kun katse hiiren hyppimisen vuoksi heilahteli mihin sattuu.

Jäämme siis innolla odottamaan miten takuuhommien kans käy.

TP-Link TL-R470T+ kuormantasaava reititin

Mistähän sitä aloittais. Todetaan nyt heti alkuun, että jos ette ole huomanneet, niin nämä rakentelut ja ostelut ei viime aikoina ole menneet ihan putkeen. Sama pätee tähänkin, mutta siitä lisää myöhemmin. Reitittimen hankin ihan sen takia, että rakenteilla ollut Gateway-palvelinprojekti tuntui joka kerta tökkäävän jonkin vanhan komponentin vikaantumiseen tms… viidenkympin ostokseksi tämä olisi varmasti varsin pätevä laitos, jos se toimisi kuten pitää.

Kuormantasaus tässä tapauksessa tarkoittaa siis sitä, että reitittimen eteen voidaan liittään useampia internetyhteyksiä. Itsellä näin on ADSL- ja 3G-yhteys. Kyseisiä yhteyksiä voidaan sitten hyödyntää joko failoverina tai load balancena. Itsellä tarkoitus oli hyödyntää yhteyttä load balancena, eli niin että molemmat yhteydet on käytössä ja järjestelmät jotka tukee kyseisenlaista viritelmää osaavat hyödyntää molempien nopeuden yhdessä, eli ADSL:n 20M ja 3G:n 5-15M (mikä nyt ikinä onkaan), niin että nopeus on 25-35M. Tämä ominaisuus kyseisessä purkissa toimiikin varsin mallikkaasti, Speedtestin läpi saatiin aika tarkalleen täys nopeus. Joskin striimauspalveluita kuten Watson ja Netflix joutuu konffaamaan niin, että ne reitittyy vain toisen yhteyden läpi. Sama homma pankkiyhteyksien kanssa. Tuo on kuitenkin ”ongelma” vain aluksi, kun näitä ei ole vielä konffannut purkkiin. Spotify ei näyttäisi tuosta hetkahtavan ja Netflixkin kyllä toimii (ainakin kahden näytön versio), mutta kestää jostain syystä jonkin aikaa latailla HD-resot striimiin. Failoverissa näitä mitään ei siis tarvitsisi säätää, koska siinä käytännössä käytetään ensisijaista nettiyhteyttä ja sen ollessa nurin, sitten varayhteyttä.

Laite on kaikinpuolin laadukkaan oloinen ja valikot yms… toimii varsin jouhevasti ja ovat selkeät. Omalta osalta ongelmaksi tuli NAT. Koska mulla on lähiverkossa yksi julkisesti saatavilla oleva palvelin, niin NATin ja palomuurien kanssa täytyy puljata. Yhden päivän pähkäilin ongelman parissa, kun ei bitti kulkenut mihin piti, ts. tuo ainut palvelin ei ollut internetiin näkyvissä. Aikani ongelman ydintä etsittyäni tulin siihen tulokseen että reitittimen NAT ei nyt toimi kuten pitäisi. Tässä vaiheessa oltiin siis jo vahvasti Wiresharkilla tutkimassa verkossa liikkuvia paketteja yms… Google auki, hakusanat sisään ja vóila, samaa ongelmaa ko. laitteen kanssa pilvin pimein. NATti ei vaan yksinkertaisesti toimi. Laitte Nat Tablessa näkyy hienosti että tuosta portista tullaan sisään ja ohjataan se tuolle palvelimelle, mutta bitti ei koskaan reitittimeltä liikahda mihinkään. Muutamia viestejä on TP-Linkin tuen kans nyt sähköpostitse vaihdeltu ja viimeisimmän jälkeen on ollut parin päivän viive heidän puoleltaan. Jos foorumeita on uskominen, niin yhteydenpito vain kuihtuu ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jännä nähdä. Jos TP-Linkin tuki ei asialle tee mitään, niin toki on aina mahdollisuus käyttää myyjän palautusoikeutta, jolloin myyjä saa valmistajan kans painia ongelman selväksi 🙂

Tästä päästiinkin toiseen ongelmaan, eli laitteen vain 100 Mbps verkkoportteihin. Jouduin siis siirtämään NAS-palvelimeni suoraan ADSL-modeemin verkkoon, jotta sillä oleva palvelu näkyy internetiin. Ja nyt kun myös CIFS-jaot kulkee reitittimen läpi, niin datan liikuttaminen lähiverkossa on taaseen luokkaa 11Mt/s. Toinen verkkokortti NAS-palvelimeen olisi ratkaissut ongelmat, mutta ko. laitteessa on vain kaksi PCI-e paikkaa, eikä mulla luonnollisestikaan ole yhtää niihin sopivaa verkkokorttia. Joten odotamme TP-Linkin vastinetta ongelman ratkaisemiseksi, tai lähetämme laitoksen myyjälle takuuhuoltoon. Laitteessa kuitenkin on elinikäinen takuu 🙂