Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Postia pappi kotelontuusaajalle

Postia pappi kotelontuusaajalle

No en ny mikää pappi oo, mutta postia tuli 😀

rival100Eli WhiteBoxiin saatiin vihdoin viimein uus hiiri ja hiirimatto. Parikin hiirtä oli listalla, mutta päädyin viimein aikalailla halvimpaan mahdolliseen, jonka pystyi vielä olettamaan olevan hyvä. Eli SteelSeriesin Rival 100. Ensituntuma hiireen on ollut mainio ja laatuvaikutelmaltaan tuo kyllä päihittää erään aiemman (ja kalliimman) Logitechin mennen tullen. Lisää tästä myöhemmin. Matoksi valikoitui Kingstonin HyperX M, jossa muuten näkyy lika saman tien :/

WhiteBoxiin saatiin lisäksi pari uutta tuuletinta. Aiemmissa NZXT FN V2 ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta hei, ne ei ollut säädettävissä. Ja hyötykäyttöä näille löytyi NAS-palvelimen kotelosta, joka siis nyt tuleekin toiseen CompuCasen 4U räkkikoteloista (jos siis aiemmin ehdin jotain muuta mainostaa), tästä myös lisää myöhemmin. Puhaltimiksi WhiteBoxiin valikoitui pitkän jahkailun jälkeen Noiseblockerin 120mm NB eLoop-B12-PS. Ja onhan nuo ainakin näin lyhyen testailun jälkeen varsin hiljaiset ja vielä nätitkin.

Ja sitte vielä. Pikauusittu NAS-palvelin on tähän asti pyörinyt vanhassa Acer Aspire XC100 -kotelossa, eli tuommonen mATX-koppa. Koska Jyväskylän tuliaiset olikin hieman happamia, eli vanha emolevy oli yllättäen sekin sanonut itsensä irti (kuten tuntuu kaikki AM2-kannalla olevat emot sanoneen), niin päätin pistää gateway palvelimen toistaiseksi jäihin. Gatewayn tilalle on tulossa TP-LINK TL-R470+ kuormantasaava reititin, jolla tuo kahden nettiyhteydenkin yhdistäminen pitäisi onnistua. Tästäkin juttua myöhemmin. Mutta tuon myötä räkistä vapautui siis yksi 4U kotelo, joten aloin rakentelemaan NASsia siihen. Pikaviritykset illalla ja säin pääpiirteiltään hommat kasaan. Uutuutena sisään lykättiin DeLock SX-120A PCI-e -väyläinen Sata-ohjainkortti, jotta saatiin Acerin emolevyn niukkaan kahden Sata-liitännän ratkaisuun hieman lisää liitäntöjä 🙂 Alkuun jopa tilasin väärän kortin hätäpäissäni, mutta onneksi Jimmsin asiakaspalvelu pelasti tilanteen ja vaihtoi (jopa muutaman euron tappiolla) tilaukselle oikean kortin. Loistavaa palvelua jälleen kerran. Tämän lisäksi NASsiin tuli uusi järjestelmälevy, eli A-Datan 32 Gt SSD. Pienihän se on, mutta kun ei tarvis ees noin isoa, FreeNAS kun pyörii 8 Gt:n USB-tikultakin. Tuossa Acerissä vaan oli se ongelma että USBilta et saanut käynnistymään suoraan käyttistä vaan se piti manuaalisesti bootissa valita. Vaikkakin eilen olin havaitsevinani että boottasin ko. koneen suoraan USBiin käynnistyksessä, mutta se nyt on sille se ja sama tässä vaiheessa 😀 Ja jottei homma kävisi tylsäksi, niin bongasin myös, että Jyväskylän tuliaisista löytyy vielä yksi 500 Gt:n kiintolevy lisää. Eli kaikkiaan NASsiin saisin nyt neljä levyä, kunhan vain ostan yhden em. DeLockin ohjainkortin lisää 🙂

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Osasia ja internetin uusintaa

Osasia ja internetin uusintaa

Jaa-a mistähän aloittais. Tää nyt vaan on tämmönen tilannekatsaus ja voi olla että ens viikolla saadaan jo hieman jotakin  järkevämpää kasaan, ehkä.

Pari viikkoa sitten kyllästyin vanhan/uuden/siis hä palveluntarjoajan nettiyhteyden hidasteluun ja tilasin uuden. Leipäni kun ansaitsen alan operaattorilla, niin selvennetään vähän. Aiempi liittymäni oli työnantajan (silloinen PPO) tarjoama ADSL (joku 20-24M / 1M tms…). Liittymä toimi aikanaan oikeinkin mallikkaasti ja parhaimmillaan huidottiin 17 Mbps latausnopeuksissa, mikä siis tuon luokan ADSL:ssä on jo erittäin hyvä. No muutama muuttuja väliin, mm. Elisa osti PPO:n ja tän jälkeen noita liittymiä on yliheitetty urakalla Elisan tekniikkaan, yms… Tuo PPO:n PPPoE-tekniikalla toiminut ADSL toimi loppuajasta nopeudella 8-12 M / 0,5-1 M. Eli johonkin kummaan oli kaistaa kadonnut, joten päätin tilata nykyiseltä työnantajaltani (Elisa) uuden. VDSL:ään asti ei näissä linjoissa rahkeet riittäneet, joten ADSL tulemaan. Toimitus hieman takkuili ja jouduttiinpa Elisan laittamaa modeemiakin vaihtamaan välissä. Mutta eilen viimein pamahti liittymä toimintaan ja ensitesti antoi nopeuslukemat 15.8 M / 2 M. Eli jostakin kummasta sitä kaistaa taasen löytyi, vaikka kyseessä siis täysin sama linja täysin saman keskittimen ja sen laitepaikan läpi 😀 Mutta siis, kelpaa.

Ja jottei interwebin ihmeellinen maailma pääsisi tökkimään liikaa, olen puljannut myös mokkuloitten kanssa. Aiemmin ostin TP-LINKin TL-MR3420 -reitittimen, joka tukee myös lukuisia usb-mokkuloita, sekä 3G että 4G. Siskolta sain jonkin vanhan Huawein, jonka enimmäisnopeus oli jotain 2 M luokkaa. Isältä satuin löytämään puolivahingossa laatikosta ZTE, jonka nopeus on 7,5 M, mutta TP-LINK tukee vain ko. mokkulan perusmallia, jolla päästään 4,5 M tuntumaan. Huuto.netistä kuitenkin jo aiemmin huusin Nokian CS-17 -mokkulan, jolla toivon mukaan pitäisi päästä tuonne 20 M huiteille. Nokian tikkua en vielä ole saanut, mutta ZTE tuli testattua myös uuden ZyXELin modeemin kanssa (joka myös tukee mokkuloita), tosin tuki oli vielä heikompi ja nopeudet jäivät tuonne 2,5M. Kyllä se toistaiseksi varayhteydestä käy, koska tuo laitos ei tue kuin ns. Failover-yhteyttä.

Jyväskylän suunnalta pitäisi perjantaina sitten kotiutua lisää rautaa, josta päästään rakentamaan ClearOS gateway-palvelin ja sitä myötä nettiyhteys kuormantasattuna ADSL:n ja 3G:n läpi. Eli ne palvelut jotka ko. tekniikkaa tukee, yltää nopeudessa arvioituna 30-35 Mbps. Ja jos ClearOS ei suosiolla tähän taivu, niin hankitaan tarkoitukseen sopiva reititin väliin.

Huuto.netistä huusin lisäksi jonkin vanhan IBM:n palvelimen. Luonnollisestikaan palvelimessa ei levyjä ollut, mutta se nyt ei oleellista olekaan. Tarkoitus on siis tsekata palvelin läpi ja jos se on hyvässä kuosissa, niin mahdollisesti hommata levyt siihen. Todennäköisempää on, että sisuskalut lähtevät mäkeen ja pannusta sorvataan sopiva kotelo NAS-palvelimelle. Tällä hetkellä pyöritän FreeNASia siis vanhassa Acer Aspire XC100:n kotelossa, joka siis on tolkuttoman ahdas. Jimmsin valikoimasta tuli poistettua NASsiin järjestelmälevyksi pikkunen SSD (32G) ja SaTa-ohjainkortti, jotta saadaan siis tuo SSD ja lisäksi vielä yksi hyllyssä oleva 500 Gt kiintolevy siihen kiinni. Tällöin päästään ajamaan NASsia kolmella levyllä RAID 5:na ja saadaan siis tuplattua levytila nykyisestä. Lisäksi on tarkoitus pyörittää NAS-palvelimelta OwnCloudia ja luultavasti myös Plexiä.

Tulihan siinä jo asiaa, mitäs vielä. Hiiri tuli tilattua ihan WhiteBoxiin, SteelSeriesin Rival 100, tai jotai sinne päin, valkoinen tietenki. Ja siihen kylkeen HyperX-hiirimatto. Näytönohjaimesta pitäis kirjoitella jotai, mutta aikalailla pintapuolista testiä oon vasta tehny, mutta kyllähän tuo niissä jo aika nerokkaaksi laitokseksi on osoittautunut. Eli odotettavissa kenties näyttisjuttua, hiirijuttua, gateway-rakentelua, jotai softajuttuaki pitäis kirjoittaa. Eli sisältöä pukkaa. Videoita ois ihan jees tehdä, mutta hei, tällä naamalla ja näillä aikatauluilla ei taida onnistua.

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Kotiverkkoa kuntoon, tai…

Kotiverkkoa kuntoon, tai…

Silloin tällöin olen aina ihmetellyt kotiverkkoni hitautta, kun lataan dataa NAS-palvelimelta. Yks ilta aloin sitten selvitteleen mistä tuo johtuu. Laite kerrallaan kävin verkkoa läpi ja lopulta verkossa oli enään läppäri ja NAS-palvelin ristikytkennällä. Yllätyksekseni ongelman aiheutti NAS-palvelin. Kyseinen laite, eli Buffalon Linkstation Pro Duo (LS-WTGL/R1-V3) kyllä kaiken järjen mukaan on kykenevä gigabitin verkkoon ja kytkimelle se gigabitin yhteyden muodostaakin. Jostain syystä data kuitenkin liikahteli vain 5-12 Mt/s nopeudella verkossa. Ehdin siis tuossa vaiheessa jo testaamaan verkkonikin, jotta se varmasti toimii gigabitin nopeudella ja, no ihan 100% se ei gigabittinä toiminut, mutta ehkä jossain 700-800 Mbps.

Kun viimein ongelman aiheuttaja oli selvillä, niin piti selvitellä miksi. Aikani Googlea laulatettuani löysin saman version omaavilta käyttäjiltä vastaavanlaista viestiä. Osa kolmosversion laitteista toimi ja osa ei. Joitain oli Buffalo takuuseen korjannut, joitain ei. Omasta laitteestani takuut on mennyt jo vuosia sitten, joten kotikonstein ongelman kimppuun. Klikkailin laitteesta kaikki ylimääräiset palvelut kiinni, mutta nopeus ei muuttunut. Laitteen muuttaminen Jumbo Frame -tilaan lisäsi nopeutta ja data viuhui ny 10-20 Mt/s. Verkkolaitteista ymmärtävät tietävät myös että tuo ei järin hyvä ratkaisu ole pitkässä juoksussa.

Ongelmaan oli siis yksi ratkaisu. Vanha Acer Aspire XC100 -työasema hyötykäyttöön ja FreeNAS -käyttöjärjestelmä USB-tikulle. Päivän virittelyn jälkeen NASsi oli backupattu ja uus NAS rakennettu ja toimintakunnossa. Volumet ja datasetit kohdilleen, käyttäjät kohdilleen ja backupit takas NASsiin. Lopputulema uudella NAS-palvelimella. Data siirtyy juuri niin nopeasti kuin verkko antaa periksi, eli 65-85 Mt/s. Pienet tiedostot toki hitaammin (jopa alle 20 Mt/s), mutta varmuuskopioiden palauttaminen oli ”hieman” nopeampi projekti kuin niiden ottaminen 😀

Mitäs jatkossa? No tällä hetkellä FreeNASsia ajetaan USB-tikulta, joka ei kuitenkaan kyseisen koneen kans ole hyvä ratkaisu. Acerin BIOS ei löydä USB-tikkua boottimediaksi, vaikkakin se boottivalikosta sittemmin löytyykin ja sen voi sieltä manuaalisesti valita. Eli suunnitelmissa on ostaa tuohon PCI-E -liitännäinen kaks porttinen SaTa-ohjain ja jokin pieni SSD-levy käyttikselle. Tuon jälkeen sisään pukataan nykyiset levyt ja niiden lisäksi kolmas levy, jolloin saadaan nostettua datan määrä 1 Tt nykyisestä 500 Gt:sta (3x500Gt levyä). Lisäksi on tarkoitus ujuttaa kone nykyisestä kotelosta räkkikoteloon, jolloin saadaan se fiksusti telineeseen. Niin ja toisekseen, kyllähän tuo FreeNAS on loistava viritelmä, suosittelen suuresti jos olet NAS-palvelinta rakentamassa.

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin DarkBox

DarkBox

DarkBox on siis kone, jonka olen kasannut WhiteBoxin ”jäämistöstä” äidilleni. Heillä koneenkäytön pääpaino on toimistotyöskentelyssä ja internetselaamisessa, joten mitään huikeaa suoritustehoa, tai 3D-vääntöä ei tarvittu.

Ihan näin karkea ei asennus ole DarkBoxissa :)
Ihan näin karkea ei asennus ole DarkBoxissa 🙂

Kotelon virkaa rakennelmassa toimittaa oma hyvin palvellut Compucasen miditorni. Kotelo ei ole mikään maailman käytännöllisin ja siinä on osittain vanhahtavaa rakennustapaa, mutta koska nyt ei olla ylikellotuskoteloa rakentamassa, niin tämä riittää varsin hyvin. Lisäksi koteloon tulee siinä jo aiemmin ollut Thermaltaken 120 mm puhallin, joka tällä kertaa sijoitetaan puhaltamaan ilmaa sisään, jolloin saataneen kotelo pysymään sisältä puhtaana (suodatin luonnollisesti eteen). Virtalähteenä on surullisen kuuluisa Chieftecin A-80.

Emolevyksi tulee siis myös WhiteBoxin edeltäjässä ollut Asrock 960 Pro3 R2.0, joka toivonmukaan pystytään pitämään viileänä ilman alikellotusta. Prosessoriksi tulee myös WhiteBoxin edeltäjässä ollut AMD FX-6300 ja siinä ollut Thermaltaken Frio 120 jäähdytin. Näytönohjaimen virkaa toimittaa Asus GeForce GTX 750ti ja muisteiksi tulee 2+4 Gt Nanyan 1333MHz DDR3 vanhasta Acerin myllystä. Joka siis oli WhiteBoxin edeltäjän edeltäjä. Toki joutilaana on edelleen 2×4 Gt G.Skill RipjawsX 2133 Mhz DDR3 muistia, mutta nämä olin arvellut myydä, katsotaan nyt mihin loppujen lopuksi päädyn. Myös näyttö on WhiteBoxin edeltäjästä, vuosia luotettavasti palvellut 23″ BenQ G2320.

Uutta osaa sitten ainakin osittain tulee kiintolevyrintamalle. Järjestelmälevyksi tulee uusi WhiteBoxissa hyväksi havaittu Kingstonin SSDNow v300 120 Gt -levy. Lisäksi WhiteBoxista irtoaa yksi 500Gt:n Samsung SpinPoint F1 DarkBoxiin. WhiteBoxista irtoaa myös WD:n 500 Gt kiintolevy ja nämä korvataan yhdellä 1 Tt, WD Blue, 5400 rpm -kiintolevyllä. Lisäksi äitini luottaessa edelleen vanhaan DNA:n mokkulanettiin (matkamalli), niin koneeseen tulee uusi Asus PCE-N10 WLAN-verkkokortti.

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Antistaattisuus

Antistaattisuus

Viime aikoina on tullut katsottua paljon Youtube TechTalkeja, kuten LinusTechTipsiä ja JayzTwoCentsiä. Yhteistä näille molemmille on tietokoneosien pyörittely ilman minkäänlaista antistaattista suojausta. Okei, antistaattiset rannekkeet ja pöytäliinat, yms… voi näyttää ”tv-showssa” hieman omituiselle ja kun sällit kuitenkin ainakin jossakin määrin tavaraa saa valmistajilta ihan testikäyttöön ja esittelyyn, niin ehkä tuo jossakin määrin ymmärrettävääkin on. Jay tosin eräässä videossa totesikin, että hän ei koskaan ole käyttänyt antistaattisia suojia, vaikka tietää että osat voivat rikkoontua. Itse olin samoilla linjoilla aiemmin, mutta muutin mieltäni, kun insinööriopintojen elektroniikan opettaja asian selitti. Jonka nyt tässä myös teille kerron.

By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
Tuosta tapahtumasta on aikaa jo lähes 15 vuotta, mutta samat lait pätevät edelleen. Nykyisellään tosin kriittiset komponentit alkavat olla moninkertaisesti suojattuja, kuten tuo WhiteBoxista löytyvä Sabertooth 990FX -emolevy omaa kuusinkertaisen antistaattisen suojauksen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi kertaa voin kehostani irtautuvan sähköpurkauksen päästää emolevylle, ilman että emolevy rikkoontuu. Tuon kuudennen kerrankin jälkeen se siis vielä toimii, mutta seitsemäs todennäköisesti jo rikkoo levyn. Tuolloin 15 vuotta sitten suojaukset jos niitä oli, olivat enimmillään kaksinkertaisia. Omakohtaisesti on kokemusta ainakin kahden emolevyn rikkomisesta. Oletetaan että sulla on emolevy, jossa on yksinkertainen suojaus. Kasaat koneen ilman antistaattista suojausta ja kaikki menee hyvin, kone toimii. Puolen vuoden päästä tulee tarve lisätä muistia koneeseen ja tässä yhteydessä kosket myös emolevyyn (ilman antistaattista suojaa siis). Kone ei enää lähdekään käyntiin tai antaa erikoisia virheilmoituksia, tms… Todennäköisesti sait juuri rikottua emolevysi. Miksi näin kävi? Ensimmäisellä kerralla kun käsittelit emolevyä ilman antistaattista suojaa, koskettelit sitä kerran jos toisenkin, mutta yksi kosketuksista sisälsi kehostasi purkautuvaa staattista sähköä, joka rikkoi emolevyllä olevan yksinkertaisen suojan. Ihan hyvin olisit voinut jo tässä vaiheessa saada aikaan kaksi purkausta emolevylle ja rikkoa sen jo kokoamisvaiheessa, mutta tässä nyt kävi ”tuuri”. Muisteja asennettaessa ei kuitenkaan tuuria ollut niin paljoa ja ensimmäinen kosketus emolevyyn purki staattisen sähkön siihen ja rikkoi emolevyn (koska suojaus oli jo aiemmin rikkoutunut). Toki kun suojauksia on useampia, tuo lopullisen rikkoontumisen mahdollisuus on pienempi, mutta jokainen konetta kasannut tietää miten usein kutakin komponenttia käsitellään (irrotetaan ote siitä ja otetaan uusiksi kiinni), jokaisella kerralla on mahdollisuus aiheuttaa staattinen sähköpurkaus kehosta kompontentille ja jossain vaiheessa kaikki suojaukset on käytetty ja komponentti saadaan rikkoontumaan. Nuo komponenttien suojaukset siis hämäävät todella pahasti uskomaan siihen, että rikkoontuminen ei aiheudu staattisesta sähköstä, vaan jostakin muusta. Niin ja miltä tuntuu myydä käytettynä esim. näytönohjain, joka on toimivana poistettu koneesta, mutta joka ei ostajan koneessa toimikaan enään. Toki ostajakin voi olla kasannut koneen ilman antistaattisia suojauksia. Mutta itse olen ollut sekä myyjänä, että ostajana osissa, jotka on todennäköisesti staattisellä sähköllä rikottu. Aina on näissä onneksi ymmärrykseen päästy ilman suurempaa riitelyä. Staattisen sähkön vaikutuksia ei aikanaan osattu tietokoneasentajan koulutuksessakaan selostaa tarpeeksi hyvin, mutta kuten sanottua myöhemmässä koulutuksessa valaistuin tuonkin asian suhteen 🙂

Antistaattinen ranneke maksaa naurettavan vähän sen tarjoamaan hyötyyn verrattuna. Toki sekin pitää osata kytkeä paikkaan, josta se saa maadoituksen. Itse olen kuitenkin huomannut, että rannekkeen kanssa suurempi ongelma on muistaa aina pistää se takaisin ranteeseen, kun kokoamisen välillä käy jossakin, onneksi komponenteissa on suojauksia 🙂 Toivottavasti tämä nyt avasi silmiä ja toivottavasti se antistaattinen ranneke lähtee tilaukseen.

PS. Ei, en ole insinööri, vaikka vuoden verran sitäkin opiskelin. Taskusta löytyy Tietojenkäsittelyn Tradenomin (AMK) paperit.

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Hmm… hiljaa hyvää tulee

Hmm… hiljaa hyvää tulee

Kasasin tuossa viime viikolla vanhasta raudasta koneen äidille. Ja jotta homma saadaan rokkaamaan, niin ens maanantaina asennetaan masiinaan vielä uus 120 Gt Kingstonin SSD, johon Win 10 Pro (tsekatkaas kinguin.net ja järjettömät lisenssihinnat). Sekä Asuksen WLAN-kortti, jotta laitoksella pääsee internetiinkin. Muu matsku dumpataan WhiteBoxista irrotettavalle 500 Gt levylle. WhiteBoxista lähtee siis molemmat vanhat 500 Gigaset pois ja tilalle tulee WD:n Blue 1Tb 5400rpm. Toinen 500 Gt jää varalevyksi NAS-asemalle, jossa siis ennestään 2 kpl:tta moisia RAID1-pakassa. Tuosta vanhasta raudasta lisää myöhemmin, menköön työnimellä DarkBox, niin pysytään laatikkoteemassa ?

Julkaistu 1 kommentti artikkeliin NZXT Kraken X61 -vesijäähdytin

NZXT Kraken X61 -vesijäähdytin

Jatkoa sarjaan miksi ja mitä. Tässä sarjassa pyrin valottamaan miksi jonkin komponentin tai lisälaitteen ostin. Sekä kertomaan hieman laitteesta itsestään.

20160203_193259_HDRBlogiani lukenut tietää kuinka aiemmin olen taistellut socketin ja prosessorin lämpenemisen kanssa. Kokoonpanoa uudistettaessa päätin sitten ostaa hitusen paremman jäähdyttimen prosessorille. Ja koska All-In-One -vesijäähyt nyt vain näyttää lasikopassa paremmalta kuin übersiilit, niin päädyin sellaiseen. NZXT:n S340 -kotelo rajoittaa hieman tuota vesijäähdytyksen asentamista. Kotelosta löytyy 140 mm tuuletinpaikka ylhäältä, sekä 120 mm paikka takaa. Lisäksi edestä löytyy 280 mm matalan profiilinpaikka. Näistä 140 mm:n paikka tippuu heti kättelyssä pois, koska siinä tulee emolevy eteen. 120 mm:een varmaan olis mahdollista laittaakin pieni vesijäähdytin, mutta liikaa ei siinäkään tilaa ole. Joten päädyin katselemaan 280mm matalan profiilin jäähdyttimiä. Sen verran täytyy jo tässä vaiheessa ottaa takaisin että tuohon etuosaan luonnollisesti menee myös 140 mm jäähdyttimet, sekä korkean profiilin jäähdyttimet, mutta useimmiten nuo vaatii kotelon sisältä ”kaapelirivan” poistamisen ja, no, siinä taas menetetään aimo annos ko. kotelon luonteesta.

20160203_193244_HDR280 mm:n vesijäähdytintä etsiessäni vaihtoehdoiksi nousivat NZXT Kraken X61 ja Corsair Hydro H110. Näistä jälkimmäinen on erittäin laajasti käytetty ja kehuttukin järjestelmä. Krakenista löytyi mielipidettä moneen junaan ja ilmeisesti jossakin erässä oli pumpunkin kanssa ollut laatuongelmaa (isoääninen). Päädyin kuitenkin Krakeniin lähinnä siitä syystä, että halusin pitää kokoonpanon valmistajamäärän kohtuullisena. Ja mitä Krakenista on kokemusta kertynyt, niin erittäin kelvollinen kampe tuntuu olevan. Ainut mistä hieman täytyy depattia antaa, on jäähdytinblokin/pumpun led-valaistus. Joku techguy oli valaistusta kehunut Youtubessa, että ”kaikki värit toistuu oikein ja näyttää samalle kuin näytöllä”. No en menis vannomaan, ainakin omassa kokoonpanossa tietyt vihreät muuttuvat ledeissä sinisiksi, osa violetistä on punaista ja osa punaisista violettiä. Yleensä kuitenkin pienellä hakemisella löytyy se oikeakin väri, vaikka se nyt ei aivan ruudulla olevan värin kanssa täsmäisikään.

AIO-vesijäähdytintä voi kyllä suositella kaikille, joilla vain sellaista on mahdollista käyttää. Omalta osalta tuo aiheutti houkutusta rakentaa oma muokattu vesijäähdytysjärjestelmä, mutta saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuot tullessaan.

Julkaistu Ei kommentteja artikkeliin Ylikellotus

Ylikellotus

En nyt julkaise mitään linkkejä mihinkään ohjeisiin, niitä kyllä netistä löytyy pilvin pimein. Käyn jotain pientä läpi ylikellotukseen liittyen. Ylikellotuksen hyödyt varsinkin ilmajäähdytteisenä on varsin marginaaliset, vesijäähdytteisenä laitteistosta saadaan revittyä jo sen verran irti, että hyödyt alkavat kongretisoitumaan. En ota mitään vastuuta, jos ylikellottamalla onnistut laitteistosi rikkomaan, jaan vain omat kokemukseni WhiteBoxin kellottamisesta. Kannattaa myös huomioida, että jokainen komponentti ja sen ylikellotettavuus on yksilöllistä. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä siis toimi sinulla. Samoilla komponenteilla olen netistä kaivellut kellotusohjeita, jossa pyöritetään vakaasti jopa 5 GHz:ssä. WhiteBox siis tällä hetkellä 4.7 GHz:ä.

WhiteBoxin rakensin alunperinkin sillä periaatteella, että sille kelloa tohtii antaa. Ja nyt jos sinä Uuno 14 v. siellä innostut, että nyt heti ylikellotusta tälle mun marketti-PC:lle, niin eläpäs hätäile.

Ylikellotus on periaatteessa hyvin yksinkertaista, nostetaan joko prosessorin väylätaajuutta, tai kerrointa. Joista jälkimmäinen on se helpompi ja kenties järkevämpikin vaihtoehto, koska väylätaajuuden nostaminen vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan (mm. muistiväylän taajuuteen).

Ihan halpaa ylikellottaminen ei ole. Pelkästään sen vuoksi, että useat valmistajat mitätöivät takuun siinä vaiheessa, kun laitetta kellotetaan ja toki ylikellotuksessa laiterikkojen riski on aina suurempi. Tämän lisäksi ylikellottaminen ei onnistu ihan halvimmilla osilla. Joten jos ylikellotusta aikoo harrastaa, niin kannattaa ensin varmistaa että olemassa olevalla, tai ostettavalla kokoonpanolla sellainen on mahdollista. Tai toki ylikellottamista voi kokeilla, mutta omalta osalta kokemukset halvoilla emoilla on olleet luokkaa katastrofi. Tehonlisäys esim. tuolla FX-6300 – Asrock Pro3  -yhdistelmällä oli ylikellotustestissä 100 MHz, tällä sain Windowsin kerran päälle ja VRM:n lämmöt idlatessa nousivat jo järkyttävän nopeasti ja HWmonitorin näyttäessä 65c, kone kaatui. Onnekseni en kuitenkaan saanut poltettua VRM:ä, vaan homma skulasi BIOSin nollauksen jälkeen normaalisti.

Mutta siis. Emolevyn Power Phase näyttelee suurta osaa ylikellottamisessa. Vähintäänkin 6+2 Power Phase on suositeltavaa, mutta paremmalla Power Phasella kellottaminen helpottuu entisestään. WhiteBoxin Sabertooth 990FX R2:ssa on 8+2 Power Phase. Lisäksi kannattaa varmistaa virtalähteen tehon riittävyys, periaatteessa tämä ei prosessorin kanssa pitäisi olla ongelma, kunhan Watteja riittää, mutta näytönohjaimet jo peruskäytössään vaatii tietyn Amppeerimäärän toimiakseen vakaasti. Tämä on yleensä ilmoitettu virtalähteen tiedoissa +12V -merkintänä. Ongelmana on usein se, että halvimmat virtalähteet jakavat tuon +12V usealle ”kiskolle”, jolloin esim. omalla vanhalla virtalähteellä +12V oli 2 x 26A, kun taas näytönohjain vaati 28A. Tämä aiheutti satunnaisia bluescreen-kaatumisia. 8+2 Power Phase emolevyt on pääosin jo hyvin jäähdytettyjä VRM:nkin osalta, mutta varsinkin 6+2 -emoissa kannattaa varmistaa että VRM:llä on edes jonkinlaiset jäähdytyssiilit olemassa.

Toinen oleellinen osa on prosessori. Ihan kaikki prosessorit eivät ole ylikellotettavissa. AMD:n kaikki FX-prosessorit ovat lukitsemattomia, joten niiden osalta ongelmaa ei ole. Intelin Core-prosessoreissa mallimerkinnän perästä löytyy joko K tai X lukitsemattomista versioista. Molemmat, sekä AMD:n, että Intelin prosessorit kestävät aika hyvin ylikellottamista, mutta yksilökohtaisia erojakin löytyy.

Kolmas erittäin oleellinen osa ylikellotettaessa on jäähdytys. Ilmajäähdytteisenäkin voidaan päästä erittäin hyviin kellotuslukemiin, esim. FX-8350 pitäisi kohtuu vaivatta mennä ilmajäähdytteisenä 4.3 GHz ja hyvällä ilmajäähyllä jopa 4.5 GHz:iin. Vesijäähdytteisenä kyseistä prosessorista saa vielä revittä 100-300 MHz:ä lisää potkua.

Ja edelleen, ennenkuin alat ylikellottamaan, niin ota asioista selvää. Ei se että vilkaistaan Youtubesta mitkä asetukset JayZ tai Linus ovat nykäisseet vastaavalle kokoonpanolle, toimi. Kellottaminen täytyy tehdä askel kerrallaan ja jokainen vaihe täytyy stressitestata. Omalta osalta olen ajanut välitestinä 20min stressitestiä ja muuttanut tarpeen mukaan kertoimia tai coren jännitettä. Siinä vaiheessa, kun haluttu kellotaajuus on saavutettu, olen ajanut sitten varsinaisen kuormitustestin, yleensä vähintään tunnin mittaisena. Mun näkemys on että tunti on riittävä, kuten useilla muillakin. On kuitenkin sitäkin koulukuntaa jotka vannovat kuuden tunnin, tai jopa 12 tunnin stressitestaamisen nimeen. Tuo on ehkä tarpeen silloin jos pelisessiot tiedostetaan pitkiksi ja kone on käynnissä 24/7. Omalta osalta pelisessiot kuitenkin ovat enintäänkin muutaman tunnin ja kone pääasissa idlaa päiväsaikaan. Yöllä kone on kiinni.

WhiteBoxin osalta tein quick&dirty -kellotusta aina 4.5 GHz:iin asti. Eli käytännössä suljin BIOSista mahdollisia ongelmakohtia, kuten Cool&Quietin ja Spread Spectrumin. Lisäksi tietenkin asetin kellotuksen manuaaliselle ja muuttelin tämän jälkeen vain kertoimia. Käytännössä pääsiin 4.4 GHz:iin ilman sen suurempia häslinkejä. 4.5 siirryttäessä piti jo nostaa ytimen jännitettä ja asettaa muutkin jännitteet kiinteiksi (olivat automaatilla tähän asti). 4,6 GHz kans piti jo sitten kaivella apuja mm. Overclock.netin foorumeilta, että sain varmasti BIOSista kiinni kaikki, mikä mahdollisesti voisi aiheuttaa ongelmia. Tämän jälkeen 4.6 GHz sain aika helposti vakaasti hetken puljaamalla jännitteen kanssa ja ajelemassa Stress Testiä. 4.7 GHz olikin sitten oma lukunsa, se vaati vielä hieman lisää ”voimistelua” ja säätämistä, mutta viimein tänään sain sen vakaaksi. 4.7 on jo sellainen luku, josta mulla ei ole hinkua ylöspäin. Lasketaas, siis kahdeksan ydintä, joista vakiona revitään 4 GHz, tarkoittaa kokonaismäärältään 32 GHz. Nyt kun noilta kahdeksalta ytimeltä revitäänkin 4.7 GHz, se tarkoittaa 37,5 GHz, eli 5,5 GHz tehonlisäystä. Lähes 1,5 vakio suorinytimen tehoa. Eli aika hurja tehonlisäys loppujen lopuksi. Lämpöjen puolesta tehonlisäys ei hirveästi näy. Prosessori pysyy alle 60c:n, mutta prosessori socketin lämpötilat huitelee kuormituksessa 75 asteessa. Eli hirveästi ei tuosta enää ole varaa nostaa, ainakaa ilman jäähdytystoimenpiteitä socketin suuntaan. Tällä kuitenkin mennään nyt ja toivottavasti pitkään 🙂