Antistaattisuus

Viime aikoina on tullut katsottua paljon Youtube TechTalkeja, kuten LinusTechTipsiä ja JayzTwoCentsiä. Yhteistä näille molemmille on tietokoneosien pyörittely ilman minkäänlaista antistaattista suojausta. Okei, antistaattiset rannekkeet ja pöytäliinat, yms… voi näyttää ”tv-showssa” hieman omituiselle ja kun sällit kuitenkin ainakin jossakin määrin tavaraa saa valmistajilta ihan testikäyttöön ja esittelyyn, niin ehkä tuo jossakin määrin ymmärrettävääkin on. Jay tosin eräässä videossa totesikin, että hän ei koskaan ole käyttänyt antistaattisia suojia, vaikka tietää että osat voivat rikkoontua. Itse olin samoilla linjoilla aiemmin, mutta muutin mieltäni, kun insinööriopintojen elektroniikan opettaja asian selitti. Jonka nyt tässä myös teille kerron.

By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
Tuosta tapahtumasta on aikaa jo lähes 15 vuotta, mutta samat lait pätevät edelleen. Nykyisellään tosin kriittiset komponentit alkavat olla moninkertaisesti suojattuja, kuten tuo WhiteBoxista löytyvä Sabertooth 990FX -emolevy omaa kuusinkertaisen antistaattisen suojauksen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi kertaa voin kehostani irtautuvan sähköpurkauksen päästää emolevylle, ilman että emolevy rikkoontuu. Tuon kuudennen kerrankin jälkeen se siis vielä toimii, mutta seitsemäs todennäköisesti jo rikkoo levyn. Tuolloin 15 vuotta sitten suojaukset jos niitä oli, olivat enimmillään kaksinkertaisia. Omakohtaisesti on kokemusta ainakin kahden emolevyn rikkomisesta. Oletetaan että sulla on emolevy, jossa on yksinkertainen suojaus. Kasaat koneen ilman antistaattista suojausta ja kaikki menee hyvin, kone toimii. Puolen vuoden päästä tulee tarve lisätä muistia koneeseen ja tässä yhteydessä kosket myös emolevyyn (ilman antistaattista suojaa siis). Kone ei enää lähdekään käyntiin tai antaa erikoisia virheilmoituksia, tms… Todennäköisesti sait juuri rikottua emolevysi. Miksi näin kävi? Ensimmäisellä kerralla kun käsittelit emolevyä ilman antistaattista suojaa, koskettelit sitä kerran jos toisenkin, mutta yksi kosketuksista sisälsi kehostasi purkautuvaa staattista sähköä, joka rikkoi emolevyllä olevan yksinkertaisen suojan. Ihan hyvin olisit voinut jo tässä vaiheessa saada aikaan kaksi purkausta emolevylle ja rikkoa sen jo kokoamisvaiheessa, mutta tässä nyt kävi ”tuuri”. Muisteja asennettaessa ei kuitenkaan tuuria ollut niin paljoa ja ensimmäinen kosketus emolevyyn purki staattisen sähkön siihen ja rikkoi emolevyn (koska suojaus oli jo aiemmin rikkoutunut). Toki kun suojauksia on useampia, tuo lopullisen rikkoontumisen mahdollisuus on pienempi, mutta jokainen konetta kasannut tietää miten usein kutakin komponenttia käsitellään (irrotetaan ote siitä ja otetaan uusiksi kiinni), jokaisella kerralla on mahdollisuus aiheuttaa staattinen sähköpurkaus kehosta kompontentille ja jossain vaiheessa kaikki suojaukset on käytetty ja komponentti saadaan rikkoontumaan. Nuo komponenttien suojaukset siis hämäävät todella pahasti uskomaan siihen, että rikkoontuminen ei aiheudu staattisesta sähköstä, vaan jostakin muusta. Niin ja miltä tuntuu myydä käytettynä esim. näytönohjain, joka on toimivana poistettu koneesta, mutta joka ei ostajan koneessa toimikaan enään. Toki ostajakin voi olla kasannut koneen ilman antistaattisia suojauksia. Mutta itse olen ollut sekä myyjänä, että ostajana osissa, jotka on todennäköisesti staattisellä sähköllä rikottu. Aina on näissä onneksi ymmärrykseen päästy ilman suurempaa riitelyä. Staattisen sähkön vaikutuksia ei aikanaan osattu tietokoneasentajan koulutuksessakaan selostaa tarpeeksi hyvin, mutta kuten sanottua myöhemmässä koulutuksessa valaistuin tuonkin asian suhteen 🙂

Antistaattinen ranneke maksaa naurettavan vähän sen tarjoamaan hyötyyn verrattuna. Toki sekin pitää osata kytkeä paikkaan, josta se saa maadoituksen. Itse olen kuitenkin huomannut, että rannekkeen kanssa suurempi ongelma on muistaa aina pistää se takaisin ranteeseen, kun kokoamisen välillä käy jossakin, onneksi komponenteissa on suojauksia 🙂 Toivottavasti tämä nyt avasi silmiä ja toivottavasti se antistaattinen ranneke lähtee tilaukseen.

PS. Ei, en ole insinööri, vaikka vuoden verran sitäkin opiskelin. Taskusta löytyy Tietojenkäsittelyn Tradenomin (AMK) paperit.

Hmm… hiljaa hyvää tulee

Kasasin tuossa viime viikolla vanhasta raudasta koneen äidille. Ja jotta homma saadaan rokkaamaan, niin ens maanantaina asennetaan masiinaan vielä uus 120 Gt Kingstonin SSD, johon Win 10 Pro (tsekatkaas kinguin.net ja järjettömät lisenssihinnat). Sekä Asuksen WLAN-kortti, jotta laitoksella pääsee internetiinkin. Muu matsku dumpataan WhiteBoxista irrotettavalle 500 Gt levylle. WhiteBoxista lähtee siis molemmat vanhat 500 Gigaset pois ja tilalle tulee WD:n Blue 1Tb 5400rpm. Toinen 500 Gt jää varalevyksi NAS-asemalle, jossa siis ennestään 2 kpl:tta moisia RAID1-pakassa. Tuosta vanhasta raudasta lisää myöhemmin, menköön työnimellä DarkBox, niin pysytään laatikkoteemassa ?

Ylikellotus

En nyt julkaise mitään linkkejä mihinkään ohjeisiin, niitä kyllä netistä löytyy pilvin pimein. Käyn jotain pientä läpi ylikellotukseen liittyen. Ylikellotuksen hyödyt varsinkin ilmajäähdytteisenä on varsin marginaaliset, vesijäähdytteisenä laitteistosta saadaan revittyä jo sen verran irti, että hyödyt alkavat kongretisoitumaan. En ota mitään vastuuta, jos ylikellottamalla onnistut laitteistosi rikkomaan, jaan vain omat kokemukseni WhiteBoxin kellottamisesta. Kannattaa myös huomioida, että jokainen komponentti ja sen ylikellotettavuus on yksilöllistä. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä siis toimi sinulla. Samoilla komponenteilla olen netistä kaivellut kellotusohjeita, jossa pyöritetään vakaasti jopa 5 GHz:ssä. WhiteBox siis tällä hetkellä 4.7 GHz:ä.

WhiteBoxin rakensin alunperinkin sillä periaatteella, että sille kelloa tohtii antaa. Ja nyt jos sinä Uuno 14 v. siellä innostut, että nyt heti ylikellotusta tälle mun marketti-PC:lle, niin eläpäs hätäile.

Ylikellotus on periaatteessa hyvin yksinkertaista, nostetaan joko prosessorin väylätaajuutta, tai kerrointa. Joista jälkimmäinen on se helpompi ja kenties järkevämpikin vaihtoehto, koska väylätaajuuden nostaminen vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan (mm. muistiväylän taajuuteen).

Ihan halpaa ylikellottaminen ei ole. Pelkästään sen vuoksi, että useat valmistajat mitätöivät takuun siinä vaiheessa, kun laitetta kellotetaan ja toki ylikellotuksessa laiterikkojen riski on aina suurempi. Tämän lisäksi ylikellottaminen ei onnistu ihan halvimmilla osilla. Joten jos ylikellotusta aikoo harrastaa, niin kannattaa ensin varmistaa että olemassa olevalla, tai ostettavalla kokoonpanolla sellainen on mahdollista. Tai toki ylikellottamista voi kokeilla, mutta omalta osalta kokemukset halvoilla emoilla on olleet luokkaa katastrofi. Tehonlisäys esim. tuolla FX-6300 – Asrock Pro3  -yhdistelmällä oli ylikellotustestissä 100 MHz, tällä sain Windowsin kerran päälle ja VRM:n lämmöt idlatessa nousivat jo järkyttävän nopeasti ja HWmonitorin näyttäessä 65c, kone kaatui. Onnekseni en kuitenkaan saanut poltettua VRM:ä, vaan homma skulasi BIOSin nollauksen jälkeen normaalisti.

Mutta siis. Emolevyn Power Phase näyttelee suurta osaa ylikellottamisessa. Vähintäänkin 6+2 Power Phase on suositeltavaa, mutta paremmalla Power Phasella kellottaminen helpottuu entisestään. WhiteBoxin Sabertooth 990FX R2:ssa on 8+2 Power Phase. Lisäksi kannattaa varmistaa virtalähteen tehon riittävyys, periaatteessa tämä ei prosessorin kanssa pitäisi olla ongelma, kunhan Watteja riittää, mutta näytönohjaimet jo peruskäytössään vaatii tietyn Amppeerimäärän toimiakseen vakaasti. Tämä on yleensä ilmoitettu virtalähteen tiedoissa +12V -merkintänä. Ongelmana on usein se, että halvimmat virtalähteet jakavat tuon +12V usealle ”kiskolle”, jolloin esim. omalla vanhalla virtalähteellä +12V oli 2 x 26A, kun taas näytönohjain vaati 28A. Tämä aiheutti satunnaisia bluescreen-kaatumisia. 8+2 Power Phase emolevyt on pääosin jo hyvin jäähdytettyjä VRM:nkin osalta, mutta varsinkin 6+2 -emoissa kannattaa varmistaa että VRM:llä on edes jonkinlaiset jäähdytyssiilit olemassa.

Toinen oleellinen osa on prosessori. Ihan kaikki prosessorit eivät ole ylikellotettavissa. AMD:n kaikki FX-prosessorit ovat lukitsemattomia, joten niiden osalta ongelmaa ei ole. Intelin Core-prosessoreissa mallimerkinnän perästä löytyy joko K tai X lukitsemattomista versioista. Molemmat, sekä AMD:n, että Intelin prosessorit kestävät aika hyvin ylikellottamista, mutta yksilökohtaisia erojakin löytyy.

Kolmas erittäin oleellinen osa ylikellotettaessa on jäähdytys. Ilmajäähdytteisenäkin voidaan päästä erittäin hyviin kellotuslukemiin, esim. FX-8350 pitäisi kohtuu vaivatta mennä ilmajäähdytteisenä 4.3 GHz ja hyvällä ilmajäähyllä jopa 4.5 GHz:iin. Vesijäähdytteisenä kyseistä prosessorista saa vielä revittä 100-300 MHz:ä lisää potkua.

Ja edelleen, ennenkuin alat ylikellottamaan, niin ota asioista selvää. Ei se että vilkaistaan Youtubesta mitkä asetukset JayZ tai Linus ovat nykäisseet vastaavalle kokoonpanolle, toimi. Kellottaminen täytyy tehdä askel kerrallaan ja jokainen vaihe täytyy stressitestata. Omalta osalta olen ajanut välitestinä 20min stressitestiä ja muuttanut tarpeen mukaan kertoimia tai coren jännitettä. Siinä vaiheessa, kun haluttu kellotaajuus on saavutettu, olen ajanut sitten varsinaisen kuormitustestin, yleensä vähintään tunnin mittaisena. Mun näkemys on että tunti on riittävä, kuten useilla muillakin. On kuitenkin sitäkin koulukuntaa jotka vannovat kuuden tunnin, tai jopa 12 tunnin stressitestaamisen nimeen. Tuo on ehkä tarpeen silloin jos pelisessiot tiedostetaan pitkiksi ja kone on käynnissä 24/7. Omalta osalta pelisessiot kuitenkin ovat enintäänkin muutaman tunnin ja kone pääasissa idlaa päiväsaikaan. Yöllä kone on kiinni.

WhiteBoxin osalta tein quick&dirty -kellotusta aina 4.5 GHz:iin asti. Eli käytännössä suljin BIOSista mahdollisia ongelmakohtia, kuten Cool&Quietin ja Spread Spectrumin. Lisäksi tietenkin asetin kellotuksen manuaaliselle ja muuttelin tämän jälkeen vain kertoimia. Käytännössä pääsiin 4.4 GHz:iin ilman sen suurempia häslinkejä. 4.5 siirryttäessä piti jo nostaa ytimen jännitettä ja asettaa muutkin jännitteet kiinteiksi (olivat automaatilla tähän asti). 4,6 GHz kans piti jo sitten kaivella apuja mm. Overclock.netin foorumeilta, että sain varmasti BIOSista kiinni kaikki, mikä mahdollisesti voisi aiheuttaa ongelmia. Tämän jälkeen 4.6 GHz sain aika helposti vakaasti hetken puljaamalla jännitteen kanssa ja ajelemassa Stress Testiä. 4.7 GHz olikin sitten oma lukunsa, se vaati vielä hieman lisää ”voimistelua” ja säätämistä, mutta viimein tänään sain sen vakaaksi. 4.7 on jo sellainen luku, josta mulla ei ole hinkua ylöspäin. Lasketaas, siis kahdeksan ydintä, joista vakiona revitään 4 GHz, tarkoittaa kokonaismäärältään 32 GHz. Nyt kun noilta kahdeksalta ytimeltä revitäänkin 4.7 GHz, se tarkoittaa 37,5 GHz, eli 5,5 GHz tehonlisäystä. Lähes 1,5 vakio suorinytimen tehoa. Eli aika hurja tehonlisäys loppujen lopuksi. Lämpöjen puolesta tehonlisäys ei hirveästi näy. Prosessori pysyy alle 60c:n, mutta prosessori socketin lämpötilat huitelee kuormituksessa 75 asteessa. Eli hirveästi ei tuosta enää ole varaa nostaa, ainakaa ilman jäähdytystoimenpiteitä socketin suuntaan. Tällä kuitenkin mennään nyt ja toivottavasti pitkään 🙂

 

Paketti kasaan

Koneen osat saapuivat kahdessa erässä maanantaina ja tiistaina. Tiistain pakettiin oli jääny vain vaimennuslevyt ja ledit, joten maanantaina päästiin jo kasaamaan. Joskin Posti onnistui toimituksiaan viivyttämään normaalista klo 17, aina kello 18:30 asti.

Työpöytä
Työpöytäkin siistiytyi kummasti

Maanantaina siis ajelin postiin ja noudin kotelon, virtalähteen ja muistit. Aiemminhan posti oli jo kiikuttanut uuden emolevyn ja prosessorin vesijäähdytyksen. Kotona sitten pakettia aukomaan ja kyllähän sieltä aarteita löytyi 🙂

Jokainen tietää miten käy kun kengännauhat solmii yhteen ja lähtee käveleen… no tohkeissani lähdin varastosta vauhdilla hakemaan antistaattista rannekettani, jolloin oikean jalan talvikengän nauhat tarttuivat vasemman kengän nauhakoukkuihin ja hihhei kun lennettiin t-paitasillaan hankeen vauhdikkaasti. Ja eihän se ranneke edes ollut varastossa, työpöydän laatikosta lopen löytyi. Seuraavaksi sitten kotelon kimppuun. Mallailin emolevyä koteloon ja ”mitäs punasta tuossa on, ööö, hei mitä hä, verta, mistä?!”. Taiston tuoksinassa olin onnistunut tökkäämään sormenpään johonkin ja ensitöikseen siivottiin sitten veripisarat pois emolevyltä. Kaikesta epäonnesta huolimatta, päätin jatkaa koneen kasausta.

Pikkuhiljaa osat alkoivat löytää paikkansa ilman suurempia ongelmia. Krakenin kans joutui hieman pähkäilemaan koteloon kiinnitystä, kunnes tajusin heidän onlineanimaatio-ohjeestaan klikata seuraavan vaiheen, jonka jo olin onnistunut itsekin päättelemään. Johdotuksissa tuli käytännössä vain yksi virhe, kun typerästi kytkin kotelopuhaltimet valmiiksi liitetyllä Molex-kaapelilla, enkä emolevyn puhallinpaikkoihin. Johdot sai todella fiksusti koteloon, eikä suuremmalti tarvinut niitten kans taistella. Yksi asia joka piti muistaa ensimmäisenä, kun aloittaa kasaamisen, oli kiintolevyjen kiinnitys alaosaan. Tämä siksi että jos/kun virtalähde ja kaikki johdot ovat paikallaan, niin ruuvien ruuvaaminen takaapäin kiintolevyihin on aikalailla mahdotonta. Noh, vanhat levyt jne… pysyy ne yhdeltä reunalta kiinnitettynäkin, eli unohdin siis tämän (eikä ainakaan vielä ole ollut resonointia havaittavissa) 😀 Alunperin suunnittelin ottavani toisen ulos puhaltavan kotelotuulettimen pois, jotta saan järkevämmin positiivisen paineen koteloon. Ja vaikka ko. puhaltimet puhalsivat alunperin täysillä, niin silti Krakenin puhaltimet minimiä puhaltaessaankin onnistuivat muodostamaan positiivisen paineen koteloon. Päädyin kuitenkin kiertämään ulos puhaltavien tuulettimien kierrosluvun 800 rpm heti kun olin korjannut niiden liitännän emolevylle.

20160203_203417Tiistaina saatiin sitten koneeseen vielä rgb-ledinauhat ja kontrolleri, sekä vaimennusmateriaali. Ja näiden asennuksen yhteydessä korjasin siis myös kotelotuulettimien liitännät. Ledinauhojen liimakiinnnitys oli lähinnä vitsi, mutta on ne nyt ihmeesti pysyneet paikoillaan. Toisessa ledinauhassa on lisäksi jonkinasteinen kosketushäiriö, ilmeisesti yhdessä vastuksessa ennen kolmea alimmaista lediä. Jos värin muuttaa keltaiseksi tai oranssiksi, niin kolme alimmaista lediä palaa vihreänä. Mikä toisaalta on varsin vinhan näköinen 🙂 Ledeihin olen kuitenkin loppujen lopuksi varsin tyytyväinen, mitä nyt kamera vääristää niiden värit vähän miten sattuu ja mm. valkoinen näyttää ihan siniseltä ja oranssi näyttää tuhruiselta valkoiselta yms… Vaimennusmateriaali olikin sitten ihan oma lukunsa. Päädyin sitä loppujen lopuksi liimaamaan vain emolevyn kiinnityslevyn pohjaan, alaosan kylkeen (lasin alle) ja etuosan ilmanottokanavan sisäpuolelle. Lasin alle tullut vaimennus oli hieman liian korkealla toisesta reunasta ja jouduin sitä työstämään jälkikäteen. Tuossa yhteydessä huomasin että materiaali on erittäin pehmeää ja repeää ikävästi liimauksien mukana. Sain kuitenkin tehtyä leikkauksen kohtuu siististi, mutta nyt kun tietää materiaalin luonteen, niin en sitä ko. koteloon taida muualle edes yrittää. Kuitenkin, äänentasot mitattuna on samaa luokkaa vanhan kotelon kans, mitä nyt erittäin kovilla, pitempään kestävillä kuormituksilla vesijäähyn puhaltimet pitää aika kiitettävää ääntä, tosin tähänkin on syynsä ylikellotuksella, josta kertonen seuraavassa blogitekstissä lisää.

Rakennusvimma

Rakennusvimma puraisi viimeistään vuodenvaihteen jälkeen lopullisesti. Uutta osaa lähti tilaukseen harva se päivä ja tällä hetkellä vain odotellaan osia saapuvaksi. Pelimiehet huomaavat varmasti kokoonpanossa Intel-puutoksen, mutta ehkä joskus siihen päästään. Tällä hetkellä uusi kone n. kuukauden päästä rakentuu seuraavan osavalikoiman ympärille.

  • Kotelo: NZXT S340
    • Sis. 2 x NZXT FN V2 120mm puhaltimia
    • Phobya LED-Flexlight RGB kontrolleri
    • 2 x Phobya FlexLight HighDensity LED-valonauha, 300mm, RGB
  • Virtalähde: EVGA 750W SuperNOVA 750 G2
  • Emolevy: Asus Sabertooth 990FX R2.0
  • Prosessori: AMD FX-8350
  • Jäähdytin: NZXT Kraken X61 -vesijäähdytin
  • Näytönohjain: EVGA GeForce GTX 960 SSC ACX 2.0 2Gt DDR5
  • Muisti: 4 x 4 Gt Kingston HyperX Fury 1866 MHz CL10
  • Kiintolevyt:
    • 240 Gt Kingston V300 SSD
    • 120 Gt Kingston V300 SSD
    • 2 x 500 Gt Samsung Spinpoint F1 7300rpm Sata3
  • Näyttö Asus VE247H

Ensimmäinen kokoonpano tulee varmastikin olemaan vain out of the box kasauksena. Kunhan kelit lämpenee niin mukaan on suunnitteilla johtojen sleecetys valkoiseksi, kenties vesijäähyn putkien maalaus valkoiseksi ja näytönohjeimen tuuletinrungon maalaaminen valkoiseksi. Lisäksi ostoslistalla on taustalevy näytönohjaimeen, jos/kun niitä joskus EVGA saa euroopankin markkinoille lykättyä, jos ei niin sitten täytyy kustomoida jotain.

ps. Tänään lähti ensimmäinen tilaus Jimm’siltä tulemaan, eli emolevy ja jäähdytin ovat matkalla. Virtalähde ja muistit lähtenevät matkaan vielä tämän viikon aikana, viimeistään ensi viikolla.

 

Virheitä ja lisää virheitä

Ostin edellisen koneen kokoonpanon syksyllä 2014. Kone oli pitkälti budjettiratkaisu akuuttiin koneen tarpeeseen. Tuolloin tilatut osat olivat pääpiirteiltään ihan OK, mutta…

Emolevyksi valikoin edullisen Asrock 970 Pro3 R2.0:n. Periaatteessa ihan toimiva ratkaisu silloiselle kokoonpanolle. Seuraavassa vaiheessa mentiinkin sitten jo hieman enemmän metsään, kun prosessoriksi valikoitui AMD:n FX-6300. Kuusydinprosessori kyseiselle emolevylle, ei ole mitenkään järkevä, vaikka toimiikin. Näytönohjaimeksi valikoitui MSI GT 730, jolla nyt välttävästi jopa pelasi jotakin. Muistina toimi vanhasta koneesta kierrätetyt 2+4Gt DDR3 1333 MHz. Kiintolevyt olivat myös vanhasta kopasta, joskin vanhaan koppaan olin ehtinyt hankkia Kingstonin V300 120Gt SSD-levyn. Tuon lisäksi oli 2x500Gt Samsung Spinpoint F1 7300 RPM limppuja. Powerina Chieftecin modulaarinen A-80 650W. Tällä kokoonpanolla kuitenkin rullailtiin puolisen vuotta.

Vuodenvaihteessa 14-15 innoistuin lentosimulaattoreista, tarkemmin ottaen FSX:stä.  Näytönohjain kävi pian köykäiseksi ja sen myötä näytönohjaimen uusiminen alkoi kiinnostamaan. Tilaukseen lähti Asus GTX 750ti. Edulliseksi kortiksi 750ti on varsin mallikas kapistus ja sillä jo pelailee melkein mitä vain hieman asetuksia viilaamalla. Tässä vaiheessa ei vielä sen kummempia ongelmia ilmaantunut.

Tämän vaatii että Asrock 750 Pro3 R2.0 levyllä saadaan FX-8350 alta socketin lämpötilat kohdalleen (100% kuormalla n.62c). AMD kuulemma suosittaa top2down-puhallinta yllättäen moniydinprosessoreille. Thermaltake Frio 120mm + Noctuan vanhasta siilistä 95mm.
Tämän vaatii että Asrock 750 Pro3 R2.0 levyllä saadaan FX-8350 alta socketin lämpötilat kohdalleen (100% kuormalla n.62c). AMD kuulemma suosittaa top2down-puhallinta yllättäen moniydinprosessoreille.
Thermaltake Frio 120mm + Noctuan vanhasta siilistä 95mm.

Marraskuussa 2015 puraisi taasen päivitysvimma, tarkoituksena oli ostaa vain uusi jäähdytyssiili, koska prosessori tuppasi lämpenemään. Mukaan tarttui kuitenkin myös Kingston V300 240Gt SSD-levy. Aiemmin olin jo poistanut uuden Asuksen 24″ näytön itselleni. Joulukuun alussa tilaukseen lähti 2x4Gt G.Skillin RipjawsX DDR3 2133MHz CL9, lähti tilaukseen. Ja heti joulun jälkeen ostoslistalle tarttuivat EVGA GeForce GTX 960 SSC ja AMD FX-8350.

Tässä vaiheessa alkoi ilmaantua ongelmia kasvavissa määrin.  Noin kuukauden verran ihmettelin mistä ongelmat johtuu ja pikkuhiljaa niiden aiheuttajat ovat selvinneet. Varmasti suurin tekijä on riittämätön poweri, joka siis lykkää ilmoille yhteensä 650W. Mutta 12V kulkee kahdessa kiskossa, kumpaisessakin 26A. Kun tuo GTX 960 vaatii 28A. Lisäksi emolevyn virranhallinta/-syöttö (mikä lie Power Phase) on vain 4+1, yli neljän ytimen suorittimille sen suositellaan olevan vähintään 6+2. Tämä siis aiheuttaa tuota prosessorin ylikuumenemista.

Ongelmaanhan on vain yksi ratkaisu ja se on, lisää rautaa rajalle. Tästä kuitenkin lisää seuraavassa kirjoitelmassa.