Vuoden 2020 alkuun löysin juurikin sellaisen kotelon mitä olen kaivannut. Alunperin olin suunnitellut päivittävän Fractal Designin Define R6:een, mutta Instagramissa törmäsin monessa koneessa samaan koteloon ja aloin selvittämään mistä oli kyse. No kauaa ei ihmetellä tarvinut, kun selvisi että kyse oli saksalaisen modaajamestari 8auerin Lian Lille suunnittelemasta PC-O11 Dynamicista. Pari päivää speksejä tutkailtuani ostopäätös oli valmis ja koppa lähti tilaukseen.
Kotelon saatuani aloin purkamaan vanhan ja miettimään miten uusi järkevimmin rakentuisi. Ihmeenkin helposti komponentit ja jäähdyttimet löysivät paikkansa. Sivuseinän 360 mm korkea tuuletusaukko oli hienoinen pettymys, olisi tuon hintaiseen koteloon voinut olettaa jonkinlaiset peitelevyt tulevan kaupan päälle, mutta ei. Alkuun nakkasin tuohon jo jonkun vuoden ikään ehtineet NoiseBlockerin puhaltimet (2x), mutta tuossa vaiheessa oli jo selvää että niille etsitään valkoiset korvaajat. Koska budjetti kuitenkin tässä vaiheessa oli minimissään, niin en halunnut sijoittaa mihinkään Corsairin premium-rgb-hämmentimiin, vaan totesin että 7,5 € Arctic P12 ajaa asiansa toistaiseksi. On muuten hintaisekseen erittäin laadukkaan oloiset. Koska ko. puhaltimet tuovat ilmaa koteloon, eli puhallin jää ”takapuolelle”, niin tyylittelin niiden tarrattomaan takakeskiöön tarrat. Ja koska puhaltimet ei tuon kalliimpia ollut, niin myös näytönohjaimen jäähdytyskennolle asensin samanmoisen.
Muulta osin rautapuoli on vanhaa tuttua WhiteBoxista. Tosin WhiteBoxin viimeisimmistä spekseistä on jäänyt uupumaan Corsairin Lighting Node Pro, Corsairin ledinauhat, Corsairin HD140 RGB 140 mm PWM -puhaltimet ja CableModin vesijäähyletkujen sleevet, joten ne nyt Hazen spekseissä ”uutena” myös 🙂
Koneen osat saapuivat kahdessa erässä maanantaina ja tiistaina. Tiistain pakettiin oli jääny vain vaimennuslevyt ja ledit, joten maanantaina päästiin jo kasaamaan. Joskin Posti onnistui toimituksiaan viivyttämään normaalista klo 17, aina kello 18:30 asti.
Työpöytäkin siistiytyi kummasti
Maanantaina siis ajelin postiin ja noudin kotelon, virtalähteen ja muistit. Aiemminhan posti oli jo kiikuttanut uuden emolevyn ja prosessorin vesijäähdytyksen. Kotona sitten pakettia aukomaan ja kyllähän sieltä aarteita löytyi 🙂
Jokainen tietää miten käy kun kengännauhat solmii yhteen ja lähtee käveleen… no tohkeissani lähdin varastosta vauhdilla hakemaan antistaattista rannekettani, jolloin oikean jalan talvikengän nauhat tarttuivat vasemman kengän nauhakoukkuihin ja hihhei kun lennettiin t-paitasillaan hankeen vauhdikkaasti. Ja eihän se ranneke edes ollut varastossa, työpöydän laatikosta lopen löytyi. Seuraavaksi sitten kotelon kimppuun. Mallailin emolevyä koteloon ja ”mitäs punasta tuossa on, ööö, hei mitä hä, verta, mistä?!”. Taiston tuoksinassa olin onnistunut tökkäämään sormenpään johonkin ja ensitöikseen siivottiin sitten veripisarat pois emolevyltä. Kaikesta epäonnesta huolimatta, päätin jatkaa koneen kasausta.
Pikkuhiljaa osat alkoivat löytää paikkansa ilman suurempia ongelmia. Krakenin kans joutui hieman pähkäilemaan koteloon kiinnitystä, kunnes tajusin heidän onlineanimaatio-ohjeestaan klikata seuraavan vaiheen, jonka jo olin onnistunut itsekin päättelemään. Johdotuksissa tuli käytännössä vain yksi virhe, kun typerästi kytkin kotelopuhaltimet valmiiksi liitetyllä Molex-kaapelilla, enkä emolevyn puhallinpaikkoihin. Johdot sai todella fiksusti koteloon, eikä suuremmalti tarvinut niitten kans taistella. Yksi asia joka piti muistaa ensimmäisenä, kun aloittaa kasaamisen, oli kiintolevyjen kiinnitys alaosaan. Tämä siksi että jos/kun virtalähde ja kaikki johdot ovat paikallaan, niin ruuvien ruuvaaminen takaapäin kiintolevyihin on aikalailla mahdotonta. Noh, vanhat levyt jne… pysyy ne yhdeltä reunalta kiinnitettynäkin, eli unohdin siis tämän (eikä ainakaan vielä ole ollut resonointia havaittavissa) 😀 Alunperin suunnittelin ottavani toisen ulos puhaltavan kotelotuulettimen pois, jotta saan järkevämmin positiivisen paineen koteloon. Ja vaikka ko. puhaltimet puhalsivat alunperin täysillä, niin silti Krakenin puhaltimet minimiä puhaltaessaankin onnistuivat muodostamaan positiivisen paineen koteloon. Päädyin kuitenkin kiertämään ulos puhaltavien tuulettimien kierrosluvun 800 rpm heti kun olin korjannut niiden liitännän emolevylle.
Tiistaina saatiin sitten koneeseen vielä rgb-ledinauhat ja kontrolleri, sekä vaimennusmateriaali. Ja näiden asennuksen yhteydessä korjasin siis myös kotelotuulettimien liitännät. Ledinauhojen liimakiinnnitys oli lähinnä vitsi, mutta on ne nyt ihmeesti pysyneet paikoillaan. Toisessa ledinauhassa on lisäksi jonkinasteinen kosketushäiriö, ilmeisesti yhdessä vastuksessa ennen kolmea alimmaista lediä. Jos värin muuttaa keltaiseksi tai oranssiksi, niin kolme alimmaista lediä palaa vihreänä. Mikä toisaalta on varsin vinhan näköinen 🙂 Ledeihin olen kuitenkin loppujen lopuksi varsin tyytyväinen, mitä nyt kamera vääristää niiden värit vähän miten sattuu ja mm. valkoinen näyttää ihan siniseltä ja oranssi näyttää tuhruiselta valkoiselta yms… Vaimennusmateriaali olikin sitten ihan oma lukunsa. Päädyin sitä loppujen lopuksi liimaamaan vain emolevyn kiinnityslevyn pohjaan, alaosan kylkeen (lasin alle) ja etuosan ilmanottokanavan sisäpuolelle. Lasin alle tullut vaimennus oli hieman liian korkealla toisesta reunasta ja jouduin sitä työstämään jälkikäteen. Tuossa yhteydessä huomasin että materiaali on erittäin pehmeää ja repeää ikävästi liimauksien mukana. Sain kuitenkin tehtyä leikkauksen kohtuu siististi, mutta nyt kun tietää materiaalin luonteen, niin en sitä ko. koteloon taida muualle edes yrittää. Kuitenkin, äänentasot mitattuna on samaa luokkaa vanhan kotelon kans, mitä nyt erittäin kovilla, pitempään kestävillä kuormituksilla vesijäähyn puhaltimet pitää aika kiitettävää ääntä, tosin tähänkin on syynsä ylikellotuksella, josta kertonen seuraavassa blogitekstissä lisää.
Ensimmäinen osa sarjassa miksi ja mitä. Tässä sarjassa pyrin valottamaan miksi jonkin komponentin tai lisälaitteen ostin. Sekä kertomaan hieman laitteesta itsestään.
Todetaan nyt heti alkuun, että kotelo ei vielä ole hallussa (tulossa kolmen viikon sisään), joten mistään arvostelusta ei ole kyse. Mielipiteet pohjautuvat pääosin internetistä löytyvään kuva- ja videomateriaaliin.
Pohjustukseksi hieman historiaa. Omistan tällä hetkellä Compucasen 6C28BS-UG -miditornikotelon. Kotelo maksoi 48 € vuonna 2007 ja on haukkunut hintansa moneen kertaan. Sittemmin koteloa on mm. äänieristetty bitumimatolla ja äänieristelevyllä ja kotelon paino on jotai huikeaa, melkein voisi puhua panssarista tässä yhteydessä. Koppa on nähnyt yhdet jos toiset sisuskalut ja se alkaa näkymään kaikessa. Käytännöllisyydestä ei kyseisen lootan kohdalla voi puhua, vaan johdot pääsääntöisesti ovat kopassa kuin pommin jäljiltä.
Miksi sitten päädyin NZXT:n S340 -koteloon. Taannoin aloin katselemaan koteloita sillä silmällä josko jotain mieleenkiintoista löytyisi. PC-kotelot ovat aina olleet joko tylsiä, tai sitten täysin yliammuttuja, ns. tyylikästä jopa sisustukseen sopivaa koteloa on ollut aika työläs etsiä. Väriksi valikoitui valkoinen ihan vain talomme yleisen sisustuksen huomioon ottaen. Toinen valintakriteeri oli koko, täyskokoinen torni ei tullut kyseeseen ja htc-/mikrokotelot olisivat vaatineet käytännössä koko koneen uusimista, joten ainut järkevä vaihtoehto oli miditorni. Muutaman verkkokaupan kotelovalikoimat selasin läpi ja loppujen lopuksi mulla oli kymmenkunta vaihtoehtoa joista valita. Näitä kun sitten selailin läpi ja vertailin, niin kaikki yli- ja alihintaiset tipahtivat suosiolla pois. Muutamasta jäljelle jääneestä kotelosta S340 näytti houkuttelevimmalle. Lähinnä toimitusaika näytti karsealle 28-30 pv. Suomalaiset verkkokaupat kahlasin läpi ja kyseistä koteloa ei suomenmaasta näyttänyt löytyvän, joten luottokauppiaalta Jimm’siltä tilausta vetämään 109 € hintaan.
Vasen- ja yläosa
Sittemmin olen tutkinut koteloa lisää ja täytyy sanoa että saatoin osua kultasuoneen. Kotelo on käytännössä jaettu kahteen osaan, ylä/vasen- ja ala/oikeaosa, jotka on eroteltu ”välilevyllä”. Alaosa jää kokonaan piiloon ja sinne sijoittuu virtalähde ja 3,5″ kiintolevyt, myös kaikki johdotukset jäävät käytännössä piiloon ala/oikean osan (pleksilasista katsottuna) ja alaosan taakse. Alaosan päälle sijoittuu myös 2,5″ levypaikat. Näin on saatu kokonaan pois levypaikat perinteisestä sijainnista koneen etuosasta (niinku oikeasti edestäpäin katsottuna x)). 5,25″ paikkoja ei kotelossa ole, joten CD/DVD/Bluray -puljaamista harrastavat hommaavat ulkoisen aseman, tai opettelevat tavoille ;).
Oikea- ja alaosa
Etuosan levypaikkojen tilalla on paikat kahdelle 140mm puhaltimelle. Myös ohuet vesijäähdytysmoduulit istuvat tälle paikalle (kuten NZXT Kraken X61). Kotelon sisällä huomion varastaa eräänlainen ”johtokisko”. Joka toisaalta jäykistää koteloa, mutta myös huolehtii siitä että johtohässäkät saadaan kätevästi vietyä pois silmien ulottuvilta oikean osan taakse. Kotelon mukana tulee kaksi 120 mm NZXT FN V2 -tuuletinta. Ai niin, kotelossa ei myöskään ole reset-nappia ollenkaan. Kotelo muuten on 90-prosenttisesti teräksestä valmistettu, joten kestävyyttä löytyy.
Omaan projektiin tämä siis sopii kuin nenä päähän ja ainakin näin ennakkoon odotan innolla saavani kotelon käyttöön. Kehujahan tuo on kerännyt ympäri maailman varsin kiitettävästi ja kenties saatavuus omalta osaltaan kertoo kotelon suuresta suosiosta.
