Virtualisointialusta uusiksi

Tovin aikaa olin jo tuskaillut kahdeksan vuotta vanhan virtualisointipalvelimeni kanssa. Pannussa ei vain yksinkertaisesti resurssit enää riittäneet, ja kun tarvekin oli kasvanut, niin jotain piti keksiä.

Joskus marraskuulla aloin sitten vilkuileen erinäisiä osia, halvimpia mahdollisia, mutta uusia toki. Tavoitteena oli saada vähintäänkin tuplaydinsuoritin ja 16 Gt:a muistia, joka olisi laajennettavissa vähintään 32 Gt saakka. Hinta ei sais päätä huimata, eli ehkä 200 €. Emolevyn ja prosessorin toimitus viivästyi pariinkin otteeseen, osittain siksi että päädyin vaihtamaan näitä lennosta, kun uusia osia piti olla saatavilla heti, muttei sitten ollutkaan. Ilmeisesti joulunaika teki tehtävänsä ja verkkokauppojen saldot ei pysynyt kysynnän mukana.

Loppujen lopuksi hinnaksi osille tuli 184 € (posteineen). Emolevy on Asrockin H410M-HDV/M.2. Prosessoriksi valikoitui Intel Celeron G5900. Ja nämä siis uudella LGA1200 -kannalla. Muistina 16 Gt Lexarin 2666 MHz DDR4 ja kiintolevynä se Hazen järjestelmälevyn takuusta saatu uusi 240 Gt Kingstonin UV400. Ostosten heikoimmaksi lenkiksi osoittautui Akygan -virtalähde. 15 € hurjalla hinnalla ei saanut onnea, vaan laite alkoi neljän päivän jälkeen boottailla ja lähti saman tien takuuhuoltoon. Onneksi ”vanha” Kolink jaksaa vääntää korvaajana. Josko tämä nyt sitten menisi seuraavat kahdeksan vuotta, tai edes viisi 🙂

Räkkikaappi uusiksi

Vuodenvaihteessa bongasin sattumalta Tori.fistä Rittalin 19″ räkkikaapin 50 € hintaan. Kaappi näytti ainokaisessa kuvassaan varsin toimivalle pleksilaseineen, joten paiskasin muutaman kysymyksen myyjälle ja tein alustavan varauksen. Muutaman viestin jälkeen totesin että kaappia tähän suuntaan ja velipoika paikallisena noutamaan ja varastoimaan se muutamaksi päiväksi.

Vuodenvaihteen jälkeen pääsin sitten kaapin kotiuttamaan. Ennakkotiedoista poiketen kaapin syvyys olikin vain 60 cm. Vaikka olin mittailut mm. palvelimet, että mahtuvat myös 60 cm syvään kaappiin, niin yllätyksen muodosti räkkikisko. Pienellä rälläköinnillä saatiin kuitenkin räkkikiskotkin sopimaan kaappiin (toimivina).

Jo ennen kaapin hakua tilasin e-villestä viiden metrin RGB-ledinauhan kontrollereineen. Tämä saapui sitten pari päivää kaapin kalustamisen jälkeen ja tokihan se piti heti asennukseen pistää.

Mitä nyt pari viikkoa kaapista kokemuksia, niin ainakin levyjen lämmöt pysyy 4-5 astetta aiempaa lämpimämpänä, mikä ei ainakaan näin talvella voi olla huono homma 🙂

Long time no see

Jopas on päässyt vierähtään aikaa edellisestä päivityksestä. Tämä ”kuiva kausi” on pääpiirteiltään johtunut siitä, etten ole juurikaan rakennellut mitään uutta. Oikeastaan ainut isompi tapaus tietoteknisessä touhussa on ollut virtualisointialustan kyykkääminen. Eli kyseessä siis halvan kuluttajaraudan päälle rakennettu palvelinkone, joka ensimmäisten pakkasten aikaan sanoi sopimuksen irti. Kuvittelin ongelman olevan virtalähteessä, mutta tosiasiassa ongelma olikin emolevyssä. Koska työskentely kylmässä varastossa ei houkuttanut, jätin ko. laitoksen sammuksiin. Katsotaan josko keväämmällä löytyis aikaa, intoa ja budjettia korjata tilanne. Onnekseni tuolla ei mitään niin kriittistä tavaraa ollut, että se olisi tarvinut heti saada takaisin tulille.

Hieman olen jo pyöritellyt ajatuksissa uusissa hankinnoissa, mutta toistaiseksi olen ainakin onnistunut pidättäytymään ostoista. Intel-pohjainen emo-prossuyhdistelmä houkuttaisi kovasti. Sen myötä myös muistit joutuisi hyvin suurella todennäköisyydellä uusimaan, ainakin olisi typerää pistää rahat vanhahtavaan DDR3 emoon. Toisaalta mielenkiintoa herättää AMD Ryzen, mutta oma mielipiteeni on että kyseessä on vain pieni profiilinnosto AMD:ltä, jonka myötä myös Intel tuo omat uudet tehokkaammat prosessorit murskaamaan bittejä ja kenties AMD-harrastajien unelmiakin.

Ai niin, kyllähän mää tosiaan taistelin WhiteBoxin kanssa hieman tässä taannoin. Syksyllä jossain välissä sain videomuokkaustilanteessa aikaan kaatumisia kuormitustestatussa ylikellotetussa laitteistossani, joten suutuspäissäni palautin jonkin väliaikaisen 4,3 GHz kellotuksen. Tuosta unohdin tietenkin tarkistaa asetukset ja pari kuukautta ihmettelin miksi kone on alkanut pitää meteliä niin paljon ja pölyäkin koppaan kerääntyi ihan kiitettävästi. Yksi kaunis päivä sitten hoksasin että ”onkohan mulla jossai vaiheessa voinu jäädä kotelopuhallinten nopeudenhallinta pois päältä ja hohkaa täysillä jatkuvasti”. BIOS (siis UEFI) auki ja näinhän siinä oli päässyt käymään. Asetukset kuntoon ja desibelit laskivat selvästi, myös pölyongelma alkoi hiljalleen siivoutumaan.

Näillä puheilla nyt kuitenkin vuoteen 2017.

Softaa softaa, osa 1: Käyttöjärjestelmät

Softasarjassa valotan hieman mitä softaa tulee pääsääntöisesti käytettyä ja ehkä hieman myös miksi.

Käyttöjärjestelmät aiheuttavat kinastelua käytännössä aina. Useimmiten unohdetaan että ei ole yhtä käyttöjärjestelmää, jolla pystyisi kaiken tarvittavan toteuttamaan, ainakaan järkevästi.

Aloitetaas siitä helpoimmasta, tai no… Eli työpöytäkäyttis. Omalta osalta olen kerännyt kokemusta Windowseista, Linuxeista, sekä jonkin verran OS X:stä. Ja jos nyt pilkkua viilataan niin toki myös DOS on tuttu 😉 Lyhyesti ja hieman kärjistetysti sanottuna, jos sinun täytyy voida pelata koneellasi, niin Windows. Jos mediatuottaminen on lähellä sydäntä, niin OS X. Jos taas koet halua vastustaa suurta ja mahtavaa ja olla pienten puolella ja mitä nyt ikinä keksitkin, niin valitse Linux. Kahdelle jälkimmäisellekin nykyisellään jo löytyy pelejäkin, mutta ehkä se uusin ja hienoin kärki sieltä puuttuu. Windowsillakin tekee varsin hyvin mediaan liittyviä töitä ja jossakin jonkin videonkin näin missä kumottiin täysin Macin ylivertaisuus tämän suhteen, mutta it’s your choice. OS X:stä mulla on tästä kolmikosta vähiten kokemusta, mutta nekin kokemukset ja muiden käyttäjien puheet vahvistavat mielikuvaa siitä, että ei se Mac-käyttäjän arkikaan mitään ruusuilla tanssimista ole. Eniten työtä tottumattomalle näistä kuitenkin vaatinee Linuxit. Itse voisin varsin hyvin käyttää esim. Ubuntua, mutta…

Koska omat intressit kotikoneella ovat nykyisellään edes jollakin tasolla pelaamisessa, niin valinta on luonnollisesti Windows. Ja koska Windowsin käyttäjät tykkäävät tapella myös keskenään, niin itse liputan aina uusimman Windowsin puolesta. En ehkä niin, että aina pitäisi olla heti päivittämässä uuteen. Käytännössä olen Windows 3.1:stä asti tasaisella varmuudella päivittänyt aina uudempaan milloin lyhemmällä, milloin pitemmällä viiveellää (3.1 > 95 > 98 > 98SE > ME > XP > Vista > 7 > 8 > 8.1 > 10). Koskaan ei vanhempi versio ole tarjonnut mitään, mitä uudemmassa ei olisi, paitsi heikompaa käytettävyyttä ja ”mummoilua”. Jokainen Windows on ollut ja tulee olemaan oman aikansa lapsi. Viimeisten versioiden joittenkin mielestä isot käyttöliittymämuutoksetkin ovat suuri mörkö ja pelote, mutta käytännössä se on muutaman tunnin pyörittely ja järjestelmä ja sen toimintatavat on jo tuttuja. Jotkut liputtaa edellee XP:n puolesta, no jotkut tykkä tyttärestä ja toiset äidistä. Osa pelaajista on edelleen vahvasti 7:n kannalla, mutta tämäkin useimmiten vain siitä syystä ettei jakseta käyttää muutamaa päivää niitten vanhojen pelien uudelleenvirittämiseen. Versioiden välillä siirtyminen on nykyisellään helpompaa kuin koskaan, mutta eihän se nyt mikään naps ja kops ole. Aina on jotain mikä ei toimi, ja jos joku olettaa jotain muuta, niin herää pahvi x)

No nyt on Windowsista ja työpöytäkäyttiksista vähän saarnattu. Jatketaas sitten palvelinten pariin. Palvelinympäristöt on oma lukunsa ja niitä on turha työpöytäympäristöihin verrata. Palvelimissa suurimmat käyttiskilpailijat tällä hetkellä lienee Windows 2012 ja Linuxit. Näitten lisäksi toki Unix-pohjaisia järjestelmiä käytetään paljon palvelinpuolella, kuten HP-UX, Solaris ja BSD:t. Aiemmin mainituista kahdesta Linux jyrää aika raakasti palvelinpuolella. Windowsia käytetään pääasiassa AD-palvelimena, mutta myös DNS-, Web ja tietokanta-alustoissa. Varmasti myös muussa palvelinkäytössä, mutta nuo nyt ensimmäinenä nousi mieleen. Linuxeja on kuitenkin pilvin pimein ja näistä suurimpina RedHat EL, CentOS, Debian ja Ubuntu, eikä muutkaa distrot kauaksi jää. Windows on eräänlainen palvelinmaailman kummajainen, joka on olemassa vain koska joku ei ole alunperin jaksanut tuijottaa mustaa konsoliruutua, eikä varsinkaan ole tiennyt mitä sillä tehdään 😉 Erinäisiäkin kertoja olen ollut todistamassa, kuinka Windows-palvelimesta mitään tietämätön Linux-guru opastaa Windows-sertifioitua asiantuntijaa tehtävässään, eikä tämä ole edes yksittäistapaus, mutta ei siitä sen enempää. Onpa joskus Windows-hemmotkin saattaneet Linux-gurua opastaa, mutta ei kyllä missään palvelimiin liittyvässä 🙂 Elkäähän vetäkö hernemaissipaprikoita kovin syvälle, ei millään pahalla, useimmat minunkin tuntemat Windows-heebot on erittäin päteviä tehtävissään. Linuxilla pyöritetään kuitenkin tällä hetkellä käytännössä koko internetiä. Sillä on mahdollista tehdä lähes kaikki palvelut (poislukien osa Microsoftin kehittämistä palveluista) mitä internetissä tarjotaan. Ja mikä parasta lähes kaikki on ilmaista (Open Sourcea). Toki useimmat yritykset käyttävät Linux-valmistajien tarjoamia tukipalveluita, koska koskaan ei tiedä milloin sillä talon omalla Linux-gurulla on parempi työsoppari takataskussa ja se lähtee ovet paukkuen muualle. Toki on joskus sekin mahdollista, että Linux -guru ei ihan kaikkea tiedäkään ja joutuu toteamaan että nyt tartteis jonkun joka tietää juuri nämä muuttujat mitä tämä klusteroitua tietokantaa käyttävän reduntantin sähköpostijärjestelmän kolmannen osapuolen plugin tarvitsee. Mutta tuollaiset tapaukset ovat aika harvinaisia ja silloinkin voi Windows-jampalta kysyä opastusta, niin pääsee ainakin naureskelemaan välissä 😉 hups.

No nyt on Windowsista palvelinympäristöissäkin saarnattu. Jatketaas sitten ilmiöön nimeltään mobiilit järjestelmät, eli kotoisammin kännykät. Kännyköissä pyörii tätä nykyä käyttiksinä iOS ja Android, no joo joo onhan se purjepallokala mikä lie Sailfish ja jotai muitaki, mutta keskitytää olennaiseen. iOSia olen työni puolesta jonkin verran pyöritellyt ja edelleenkään en ymmärrä mikä siinä ihmisiä viehättää. Itse en iOSista saa minkäänlaista lisäarvoa, en edes siitä että se olisi siisti ja toimiva. Kun, no eihän se sitä ole, ainakaan käytettävyydeltään. Se nyt vain on sattunut pysymään pääpiirteiltään samanlaisena vuosikausia ja se jos mikä miellyttää ihmisiä. Android sen sijaan on lähes jokaisessa major-tason päivityksessään tuonut nipun uusia ominaisuuksia ja muutoksia käytettävyyteen, lisäksi jokainen valmistaja pukkaa markkinoille hieman omanlaistaan GUIta, joten pakostakin siinä alkaa omenauskovaisuus kiinnostamaan. Nykyandroidit alkavat ainakin budjettiluokan ulkopuolella (lue Applen hinnat) olemaan sitä luokkaa, että niitä ei tosiaankaan tarvitse hävetä. Sovellusvalikoima on käytännössä samaa kuin iOSissa, jopa parempaa monelta osin. Siitä huolimatta ymmärrän myös iOS-käyttäjiä, ehkä, yritän ainakin, ehkä.

Noh, tässä nyt oli tämmöistä tajunnan virtaa ja kellekään tuskin jäi epäselväksi mitä meikäläinen käyttää. Jos nyt jostakin syystä MS-sertifioinnin sumentamat aivonystyryt eivät onnistuneet prosessoimaan lukemaansa, niin työpöydällä mulla pyörii Windows 10 (työkoneessa pakon sanelemana 7), palvelinkoneista löytyy pääasissa Ubuntu/Debian, mutta myös CentOS ja FreeBSD ovat läsnä, ja puhelimissa Android. En sitten tiedä josko tästä kellekään mitään hyötyä oli, jos syihin ja seurauksiin halutaan paneutua, niin pitäis omistaa koko artikkeli jonkin tietyn järjestelmän plussille ja miinuksille ja, no… ei pysty. Tai ehkä jonakin päivänä, who knows 🙂