Puhveli on kuollut

Kauan ja erittäin hyvin palvellut Buffalon WHR-HP-G54 langaton tukiasemani sanoi WLANin osalta sopimuksen irti. Aikoinani ostin kyseisen purkin, jotta sain sillattua langattoman yhteyden. Softana on lähes alusta saakka palvellut DD-WRT. Tänään sitte alkoi WLAN pätkimään erikoisesti, eikä mikään vanha temppu auttanut sen henkiin saattamiseen. Yhteys meni käytännössä koko ajan vain heikommaksi ja paketteja tippui kasvavassa määrin. Viimein tein johtopäätöksen, että vanhukselle taisi tulla lähtö. LAN toimii vielä normaalisti ja hallinnat yms. WLAN vain sanoi sopparin irti.

puhveliLankapuolen sai korvata TP-Linkin 5-porttinen tyhmä kytkin. Mutta koska teen töitä etänä (työläppäri WLANissa) ja meillä paljon on myös langattomia laitteita käytössä muuten, niin piti jostakin pikapikaa virittää langaton verkko käyttöön. Ensimmäisenä arvelin jotain vanhaa ADSL-modeemia väliaikaiskorvaajaksi, mutta lopulta päädyin kytkemään nykyisen ADSL-modeemin langattoman verkon päälle. Lähinnä tuo aiheuttaa sen, etten suoraan pääse WLANista nyt LAN-verkon puolelle, mutta ei mulla tosiasiassa hirveää tarvettakaan ole päästä (toistaiseksi). Toki nuo WLAN-laitteet nyt ovat kahdentamattoman verkon takana, mutta sen kanssa pitää vaan nyt elää, ainakin väliaikaisesti.

Antistaattisuus

Viime aikoina on tullut katsottua paljon Youtube TechTalkeja, kuten LinusTechTipsiä ja JayzTwoCentsiä. Yhteistä näille molemmille on tietokoneosien pyörittely ilman minkäänlaista antistaattista suojausta. Okei, antistaattiset rannekkeet ja pöytäliinat, yms… voi näyttää ”tv-showssa” hieman omituiselle ja kun sällit kuitenkin ainakin jossakin määrin tavaraa saa valmistajilta ihan testikäyttöön ja esittelyyn, niin ehkä tuo jossakin määrin ymmärrettävääkin on. Jay tosin eräässä videossa totesikin, että hän ei koskaan ole käyttänyt antistaattisia suojia, vaikka tietää että osat voivat rikkoontua. Itse olin samoilla linjoilla aiemmin, mutta muutin mieltäni, kun insinööriopintojen elektroniikan opettaja asian selitti. Jonka nyt tässä myös teille kerron.

By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
By Kms (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons
Tuosta tapahtumasta on aikaa jo lähes 15 vuotta, mutta samat lait pätevät edelleen. Nykyisellään tosin kriittiset komponentit alkavat olla moninkertaisesti suojattuja, kuten tuo WhiteBoxista löytyvä Sabertooth 990FX -emolevy omaa kuusinkertaisen antistaattisen suojauksen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi kertaa voin kehostani irtautuvan sähköpurkauksen päästää emolevylle, ilman että emolevy rikkoontuu. Tuon kuudennen kerrankin jälkeen se siis vielä toimii, mutta seitsemäs todennäköisesti jo rikkoo levyn. Tuolloin 15 vuotta sitten suojaukset jos niitä oli, olivat enimmillään kaksinkertaisia. Omakohtaisesti on kokemusta ainakin kahden emolevyn rikkomisesta. Oletetaan että sulla on emolevy, jossa on yksinkertainen suojaus. Kasaat koneen ilman antistaattista suojausta ja kaikki menee hyvin, kone toimii. Puolen vuoden päästä tulee tarve lisätä muistia koneeseen ja tässä yhteydessä kosket myös emolevyyn (ilman antistaattista suojaa siis). Kone ei enää lähdekään käyntiin tai antaa erikoisia virheilmoituksia, tms… Todennäköisesti sait juuri rikottua emolevysi. Miksi näin kävi? Ensimmäisellä kerralla kun käsittelit emolevyä ilman antistaattista suojaa, koskettelit sitä kerran jos toisenkin, mutta yksi kosketuksista sisälsi kehostasi purkautuvaa staattista sähköä, joka rikkoi emolevyllä olevan yksinkertaisen suojan. Ihan hyvin olisit voinut jo tässä vaiheessa saada aikaan kaksi purkausta emolevylle ja rikkoa sen jo kokoamisvaiheessa, mutta tässä nyt kävi ”tuuri”. Muisteja asennettaessa ei kuitenkaan tuuria ollut niin paljoa ja ensimmäinen kosketus emolevyyn purki staattisen sähkön siihen ja rikkoi emolevyn (koska suojaus oli jo aiemmin rikkoutunut). Toki kun suojauksia on useampia, tuo lopullisen rikkoontumisen mahdollisuus on pienempi, mutta jokainen konetta kasannut tietää miten usein kutakin komponenttia käsitellään (irrotetaan ote siitä ja otetaan uusiksi kiinni), jokaisella kerralla on mahdollisuus aiheuttaa staattinen sähköpurkaus kehosta kompontentille ja jossain vaiheessa kaikki suojaukset on käytetty ja komponentti saadaan rikkoontumaan. Nuo komponenttien suojaukset siis hämäävät todella pahasti uskomaan siihen, että rikkoontuminen ei aiheudu staattisesta sähköstä, vaan jostakin muusta. Niin ja miltä tuntuu myydä käytettynä esim. näytönohjain, joka on toimivana poistettu koneesta, mutta joka ei ostajan koneessa toimikaan enään. Toki ostajakin voi olla kasannut koneen ilman antistaattisia suojauksia. Mutta itse olen ollut sekä myyjänä, että ostajana osissa, jotka on todennäköisesti staattisellä sähköllä rikottu. Aina on näissä onneksi ymmärrykseen päästy ilman suurempaa riitelyä. Staattisen sähkön vaikutuksia ei aikanaan osattu tietokoneasentajan koulutuksessakaan selostaa tarpeeksi hyvin, mutta kuten sanottua myöhemmässä koulutuksessa valaistuin tuonkin asian suhteen 🙂

Antistaattinen ranneke maksaa naurettavan vähän sen tarjoamaan hyötyyn verrattuna. Toki sekin pitää osata kytkeä paikkaan, josta se saa maadoituksen. Itse olen kuitenkin huomannut, että rannekkeen kanssa suurempi ongelma on muistaa aina pistää se takaisin ranteeseen, kun kokoamisen välillä käy jossakin, onneksi komponenteissa on suojauksia 🙂 Toivottavasti tämä nyt avasi silmiä ja toivottavasti se antistaattinen ranneke lähtee tilaukseen.

PS. Ei, en ole insinööri, vaikka vuoden verran sitäkin opiskelin. Taskusta löytyy Tietojenkäsittelyn Tradenomin (AMK) paperit.