Jatkoa sarjaan miksi ja mitä. Tässä sarjassa pyrin valottamaan miksi jonkin komponentin tai lisälaitteen ostin. Sekä kertomaan hieman laitteesta itsestään.
Emolevyn tärkein valintakriteeri oli luonnollisten prosessorikannan, yms lisäksi virransyöttö (lieneekö oikea termi Power Phase englanniksi). Jotta AMD:n moniydinprosessori (yli neljä ydintä) toimii järkevissä lämpötiloissa, täytyy emolevyn Power Phase olla vähintään 6+2. Itsellä pieni ylikellottaja nosti päätään ja päädyin vaatimaan 8+2 Power Phasea. Toinen kohtalaisen tärkeä kriteeri oli SLI-yhteensopivuus. Vaikken tällä hetkellä omista kuin yhden näytöohjaimen, niin ehkäpä, kenties jossakin vaiheessa näitä tulee ujutettua useampi kopan sisään. Tai saattaa se olla ihan jotain muutakin SLInä, tai ilman 😉 Kyseinen emolevy on siinä mielessä budjettiratkaisu, että se on 8+2 -luokassa yksi halvimmista. Seuraava hintataso on jo sitten yli 250 euron, joten ihan sinne ei nyt taivuttu. Hintaa laitteelle oli Jimmsillä keksitty 191 €.
Muilta osin kyseessä on varsin pätevä viritelmä. Emolevyn komponentit ovat ns. TUF (The Ultimate Force) -komponentteja, ts. kyseessä on ”kovaa settiä” viiden vuoden takuulla. BIOSin (UEFI) saa nollattua kätevästi takapaneelista ja tarvittaessa sen saa jopa up-/downgradettua usb-tikulla, jos siis koneen saa täysin solmuun säädettyä 😮 Takapaneelista löytyy liitäntöjä pilvin pimein; 4xUSB3, 8xUSB2, 2s 6G eSata, yms… Ainut ”negatiivinen” asia emolevyssä oli 1866 MHz kellotaajuus muistiväylissä, tosin jossakin näin maininnan, että kellotettuna päästään tuonkin yli. Joskaan en jaksanut vielä tutkia virallista dokumentaatiota asian suhteen.
Emolevyn jo (kuten aiemmista postauksista käy ilmi) sain käsiini ja kyllähän tuossa ihan erilainen laatuvaikutelma on, kuin missään aiemmassa emolevyssä, mitä olen omistanut. Kunhan nyt vain saisi loputkin osat, niin pääsisi pikkuhiljaa kasaamaan boxia.