Otsikon mukaisesti oli aika kullannut vanhojen Windowsien asennusprosessin. Tai no, Windows itsessään ei ollut ongelma, vaan lähinnä ajurit. Tarinahan alkoi siitä, että nurkista löytyi vanhoja itse kuvattuja MiniDV- ja VHS-kasetteja. Nämä on ollut tarkoitus digitoida, mutta jostakin syystä homma on vuosien saatossa lykkääntynyt kerran jos toisenkin. Tällä kertaa päätin kuitenkin tarttua pässiä sarvista ja alkaa hommiin.
Yhdestä yläkaapista löysin MiniDV-kameran. Varaston hyllyltä VHS-soittimen ja miljoonakaapista löytyi AV-kaapelit, sekä tarkkaan vaalittu Firewire-lisäkortti ja (jo hävitetyksi luulleeni) Hauppauge WinTV Go -tv-kortti. Ongelman tässä muodosti se, että molemmat kortit ovat PCI-väylään liitettäviä, ei siis PCI-E. Mutta eipä huolta, miljoonakaapin kätköistä, tai tarkemmin ottaen (hetki sitten) Virtu-palvelimen kätköistä löytyi emolevy, jossa oli kaksikin PCI-liitäntää. Tämä siis takaisin hyötykäyttöön.
Seuraavaksi pitikin sitten alkaa tarkastelemaan missä Windowsissa nuo kortit mahdollisesti vielä toimisi. Yllättäen XP oli viimeisin mille löytyi ajurit WinTV Golle. Firewire sen sijaan on standardin mukainen kortti ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan pelata myös uusissa koneissa, siis niissä joista PCI-liitäntä löytyy 🙂
Mutta siis XP:tä metsästämään. Firewire ja MiniDV:t oli tässä vaiheessa keskiössä, joten jostakin ihmeen syystä päädyin Windows XP:n 64-bittiseen pro -versioon. Tuo valinta osoittautui myöhemmin virheeksi, mutta siitä tosiaan myöhemmin lisää. Windows myllyyn sisään ja sitten alkoi ”taistelu”. Näytönohjaimen ajurit oli kiven alla, mutta vääntämisen jälkeen löytyi. Myös piirisarjan ajurit aiheuttivat ongelmaa, mutta sain pienen vääntämisen jälkeen nekin toimimaan. Se minkä aika oli kullannut, oli että XP:ssä ei juurikaan ollut sisäänrakennettuja ajureita, tai no sen ajan mittapuulla oli, mutta noin niinkuin nykywinkkuun verrattuna olemattomasti. Toki nykypäivän käyttikset hakee netistä sen mitä ei asennusmedialta löydy, rautakautinen XP ei tätä tietenkään tee, vaikka ajurinhaku saattaisi tälläistä väittääkin (ei tehnyt edes ammoisina aikoina kovinkaan kaksisesti). Tästä syystä XP perusasennuksella on hyvin pitkälti käyttökelvoton ja ajurirumbaa riittää. Tähän vielä kun lisättiin että valitsin tuon 64-bittisen version, niin huhhuh että olikin rumbaa, meinaan XP ei osaa hyödyntää/käyttää (ainakaa tuo SP2) 32-bittisiä sovelluksia käytännössä ollenkaan, toisin kuin nykywinkut. Tästä päästiinkin sitten siihen, että WinTV Golle ei löytynyt 64-bittistä ajuria, ja 32-bittinen ei alkanut toimiin, vaikka päällään olisi seisonut. Joten edessä on vielä 32-bittisen XP:n asennus, kunhan ensin saan kaikki MiniDV:t digitoitua.
Pientä painia teetti myös XP:n yhdistäminen verkkolevyyn. XP kun käyttää vanhaa, jo tietoturvattomaksi todettua ja kuopattua versiota verkkolevyyn yhdistämiseksi. Pienellä säätämisellä sain verkkolevyn kuitenkin toimimaan myös XP:n kans ja sitä myöten datasiirrot kaappauskoneen ja oman koneen välillä helpottui huomattavasti.
Kyllä ”nykynörtillä” on helppoa 😀
Enkä ole tästä viidakosta selvinnyt ilman tappioita. Kokkolasta yksi itänaapurin nimeämistavan mukaan nimetty kaveri myi USB-vikaista ASUS Prime Z270-P -emolevyä ja hinta oli niinkin kohtuullinen kuin 25€. Arvelin että no jos tuossa todella on vain USB-vika (varmistin tämän vielä kauppiaalta, että muuten toimii), niin kannattaa ostaa ja pistää sitten vaikka erillinen USB-kortti. Kaupat sujui mallikkaasti ja tuote tuli nopeasti perille. Ja aivan varmasti USBissa oli vikaa, koska USB3-liitännässä oli edelleen liitin kiinni, harmittavasti johto ja sen perässä oleva kotelo eivät olleet toimituksessa, joten selkeästi oli voimaa käytetty väärässä paikkaa. Pari muutakin kolhua tarkalla tarkastelulla löytyi, mutta ne tuskin oli mitään aiheuttanut. Enkä ihmettele että liitin oli jäänyt emoon kiinni, sen verran lujassa oli saada se irti, mutta pitihän laite testata, kerran oli alettu. Poweri kylkeen ja virrat tuli emollekin, mutta eipä POSTannut, ei vaikka päällään seisoi. BIOSin nollailin ja yritin ties mitä muutakin poppakonstia, mutta laite pysyi mykkänä. Käytinpä vekottimen jopa uunissa, mutta ei sekään herättänyt sitä henkiin. Totesin itsekseni että sepäs oli savolainen supersankari tämä (vituiks män) ja pistelin myyjälle palautetta tietokonekomponenttien käsittelystä ja myynnistä (ei rahoja en saanut, enkä kaivannutkaan takaisin, olihan tuo odotettavissa).
