pfSenssit

Joskus olen aiheesta tainnut mainitakin, mutta taloutemme internet on tullut jo pitkään ns. kahta reittiä, ADSL:n ja 4G:n läpi. Tämä ei ole ollut mikään operaattorin valmis viritelmä, vaan itse rakennettu ja ylläpidetty. Keskeisenä osana järjestelmää on ollut TP-Linkin TL-R470T+ kuormantasaava reititin. Tuo laite kuitenkin alkoi pikkuhiljaa osoittamaan resurssien puutetta. Oleellisimpina osana oli, että laitteessa on vain 100M verkkoliitännät.

Koska varastoon oli päässyt kertymään ylimääräistä rautaa parinkin koneen verran, niin päätin eräänä kauniina (saattoi olla rumakin) päivänä kokeilla gatewayn rakentamista pfSensellä. Alustavan selvityksen perusteella järjestelmästä löytyi kaikki tarvittavat ominaisuudet ja lisäksi paljon muutakin. Vielä kun aikanaan varastoon ostamani verkkokortit osoittautuivat Gbit-korteiksi, oli ilo ylimmillään. Nollabudjetilla sitten rakentelin koneen ja tuikkasin pfSensen sisään. Verkot kohdilleen, asetusten (manuaalinen) kopiointi laitteiden välillä ja johtojen vaihto. Siinähän se yksinkertaisuudessaan. Tosin, koska laitteet palvelinkaapissa ovat fyysisesti aivan eri paikoissa, niin hieman vaadittiin johtojumppaa, mutta muuten helppoa kuin mikä.

Virrankäyttö mahtaa tuolta osin olla hieman suurempaa, mutta tuskin montaa euroa vuositasolla eroa on, joten no props. Homma rokkaa ja pelittää, ja se on pääasia.

Hazen järjestelmälevy uusiksi

Mitenhän tämän blogin oppis muistaan silloin ku tulee noita asennuksia/hankintoja tehtyä, noh, julkaistaan näin jälkikäteen useampi artikkeli näin niinkuin melkein vuoden ajalta 😀

Maaliskuussa alkoi Hazen järjestelmälevynä toiminut Kingstonin UV400 SSD oireilemaan ja kirjoitusnopeudet jäivät n. kolmasosaan siitä mitä niitten piti olla. Noh, ei muuta kuin takuuajan puitteissa yhteyttä Jimmsiin ja prosessin pyörähdettyä olikin jo ”uusi” SSD odottamassa seikkailuja.

Koska kyseessä kuitenkin oli järjestelmälevy, niin olin kaukaa viisas ja ennen takuuprosessin aloittamista tilasin 512 Gt:n Gigabyten M.2 NVMe SSD:n, johon sitten järjestelmän siirsin ja homma rokkasi taas. Ja jottei homma menisi tylsäksi, niin NVMen päälle tilasin EK Waterblocksin jäähdytyssiilin. Tämä siis lähinnä visuaalinen lisä. Takuusta saatu levy jäi sitten odottamaan mahdollista toimintaympäristöään ”varastoon”.

F..k Corona

Koronavirus tuli ja valtasi maapallon, myös Suomen. Itse kuulun riskiryhmään ja myös lähisukulaisia on riskiryhmässä, joten kyllähän tämä ajatuksia herättää. Nörtit ovat kuitenkin heränneet taistelemaan, Youtube-tähdet johtotähtinään. Folding@Homen lääketieteelle suorittamaa laskentaa on viime viikkojen aikana valjastettu tekemään uskomaton määrä koneita. Tekniikkatubettajilla on tähän sotaan paljon annettavaa. Useilla heistä lojuu ”nurkissa” joutilaana esim. high-end -näytönohjaimia, joilla on todella tehokasta tehdä laskentaa. Lieneekö jo Bitcoin-louhijat heränneet samaan.

Omalta osaltani kytkin heti virtualisointialustan kahden coren prossusta yhden suorittamaan laskentaa. Tämän jälkeen yksi joutilas kone (2 corea) kytkeytyi myös tekemään osansa ja toissapäivänä sain vielä yhden joutilaana maanneen raudan (2 corea) kasattua ja kytkettyä foldaamaan. Haze on näistä kuitenkin se joka eniten tulosta tekee, vaikkei jatkuvasti foldaakaan. Näytönohjaimen laskentateho tässä vain on omaa luokkaansa.

Koronavirus, kuten muutkin influenssat hyvin todennäköisesti hiipuu ajan myötä, mutta ennen sitä, taistellaan.

Vanhojen komponenttien testausta

Hazea puskee

Vuoden 2020 alkuun löysin juurikin sellaisen kotelon mitä olen kaivannut. Alunperin olin suunnitellut päivittävän Fractal Designin Define R6:een, mutta Instagramissa törmäsin monessa koneessa samaan koteloon ja aloin selvittämään mistä oli kyse. No kauaa ei ihmetellä tarvinut, kun selvisi että kyse oli saksalaisen modaajamestari 8auerin Lian Lille suunnittelemasta PC-O11 Dynamicista. Pari päivää speksejä tutkailtuani ostopäätös oli valmis ja koppa lähti tilaukseen.

Kotelon saatuani aloin purkamaan vanhan ja miettimään miten uusi järkevimmin rakentuisi. Ihmeenkin helposti komponentit ja jäähdyttimet löysivät paikkansa. Sivuseinän 360 mm korkea tuuletusaukko oli hienoinen pettymys, olisi tuon hintaiseen koteloon voinut olettaa jonkinlaiset peitelevyt tulevan kaupan päälle, mutta ei. Alkuun nakkasin tuohon jo jonkun vuoden ikään ehtineet NoiseBlockerin puhaltimet (2x), mutta tuossa vaiheessa oli jo selvää että niille etsitään valkoiset korvaajat. Koska budjetti kuitenkin tässä vaiheessa oli minimissään, niin en halunnut sijoittaa mihinkään Corsairin premium-rgb-hämmentimiin, vaan totesin että 7,5 € Arctic P12 ajaa asiansa toistaiseksi. On muuten hintaisekseen erittäin laadukkaan oloiset. Koska ko. puhaltimet tuovat ilmaa koteloon, eli puhallin jää ”takapuolelle”, niin tyylittelin niiden tarrattomaan takakeskiöön tarrat. Ja koska puhaltimet ei tuon kalliimpia ollut, niin myös näytönohjaimen jäähdytyskennolle asensin samanmoisen.

Muulta osin rautapuoli on vanhaa tuttua WhiteBoxista. Tosin WhiteBoxin viimeisimmistä spekseistä on jäänyt uupumaan Corsairin Lighting Node Pro, Corsairin ledinauhat, Corsairin HD140 RGB 140 mm PWM -puhaltimet ja CableModin vesijäähyletkujen sleevet, joten ne nyt Hazen spekseissä ”uutena” myös 🙂

Haze

Räkkikaappi uusiksi

Vuodenvaihteessa bongasin sattumalta Tori.fistä Rittalin 19″ räkkikaapin 50 € hintaan. Kaappi näytti ainokaisessa kuvassaan varsin toimivalle pleksilaseineen, joten paiskasin muutaman kysymyksen myyjälle ja tein alustavan varauksen. Muutaman viestin jälkeen totesin että kaappia tähän suuntaan ja velipoika paikallisena noutamaan ja varastoimaan se muutamaksi päiväksi.

Vuodenvaihteen jälkeen pääsin sitten kaapin kotiuttamaan. Ennakkotiedoista poiketen kaapin syvyys olikin vain 60 cm. Vaikka olin mittailut mm. palvelimet, että mahtuvat myös 60 cm syvään kaappiin, niin yllätyksen muodosti räkkikisko. Pienellä rälläköinnillä saatiin kuitenkin räkkikiskotkin sopimaan kaappiin (toimivina).

Jo ennen kaapin hakua tilasin e-villestä viiden metrin RGB-ledinauhan kontrollereineen. Tämä saapui sitten pari päivää kaapin kalustamisen jälkeen ja tokihan se piti heti asennukseen pistää.

Mitä nyt pari viikkoa kaapista kokemuksia, niin ainakin levyjen lämmöt pysyy 4-5 astetta aiempaa lämpimämpänä, mikä ei ainakaan näin talvella voi olla huono homma 🙂

Veronpalautukset kiertoon

Veronpalautuspäivä tuli ja meni. Rahaa saattoi tietotekniikkaan taas palaa, mutta ei nyt mitenkään älyttömiä onneksi, pientä säätöä 🙂

NAS

NAS-palvelimen osalta ajaudun taannoin taas kerran boottiongelmaan, kun Acerin typerä halpisemo ja SATA-ohjainkortti eivät osanneet päättää, mikä SATA-portti tällä kertaa olisi ensisijainen. Puolen tunnin taistelun ja johtorumban jälkeen sain kuin sainkin NASsin taas tulille ja samalta seisomalta päätin, että tämä pitää tehdä uusiksi.

Puolisattumalta sain samoihin aikoihin vanhan läppärini vielä toimimaan ja koska kyseessä varsin pätevä peli (i5, 8Gt muistia, jne), niin päätin asennella ko. värkistä koneen isälleni, joka oli tuskaillut vanhan pöytäkoneensa kanssa muutamaankin kertaan. Läppäriin SSD sisään ja Windows 10 ja siitähän tuli varsin soiva peli. Samalla NAS-purkkiin vapautui oikeaa rautaa, joka sai meikäläisen varsin tyytyväiseksi. Vielä kun satuin bongaamaan tori.fistä jonkun myymästä ko. emolle sopivaa Intelin Core 2 Duo e8400 -prosessoria, vieläpä kaksin kappalein hintaan 15 € (yhteensä), niin kaupat lukkoon ja NASsia rakentamaan.

Samalla kun NASsia kerran tein uusiksi, niin asentelin siihen uusimman version FreeNASsista. Raudat sisään ja FreeNAS ajoon. Tällä kertaa kun emolevy jopa tuki S.M.A.R.T.ia, niin paljastui, että yksi 500 Gt:n levyistä oli jo tiensä päässä. Eli päivitys tuli juuri oikeaan saumaan. Onnekseni isän koneesta jäi ylimääräiseksi myös yksi 500 Gt:n kiintolevy, joten ei muuta kuin limppu vaihtoon. Siinä kun irrottelin kahden levyn kelkasta ”hotswappina” yhtä levyä, niin tuli mieleen, että tämän kun tiputtaa, niin saa sanoa good byet myös toiselle levylle ja sitä myötä datalle, jota NASsilla oli (backupit oli kyllä kunnossa :)). Tämän johdosta kuitenkin singahtelin tutkimaan, josko jostain saisi kohtuuhintaan 3,5″ levykelkkoja 5,25″ paikkoihin. Ja löytyihin niitä, jopa Jimm’siltä. Kolme kappaletta näitä tilaukseen ja jopa se alkoi näyttämäänkin NASsilta koko palvelin. Eikä tarvitse pelätä rikkovansa levyjä vaihdettaessa. Meinaan että viellasia sektoreita löytyi myös tuosta isän levyltä ja se nyt pitäisi piakkoin vaihtaa. Myös muut levyt alkavat ikänsä puolesta olla siinä tilanteessa, että vaihtoon saisi laittaa. NASsin osalta seuraava projekti onkin hankkia Teraset levyt noiden 500 Gigaisten tilalle.

Varastohommia

Siinä missä NASsin viritys oli oma projektinsa, tulin samoihin aikoihin testanneeksi myös toisen palvelinrautani. Olin siinä luulessa vuosi sitten tehdyn pikaisen testailun perusteella, että ko. palvelimesta oli emolevy mennyt rikki. Tämänkertainen testailu kuitenkin osoitti, että tosiasiassa palvelimesta olikin virtalähde rikki (ja minä muka vuosi sitten testasin virtalähteenkin). Noh. ei siinä kuin vanhoista palikoista testaileen, josko saisi yhden toimivan virtalähteen aikaiseksi ja saihan sen, tosin toimintaa riitti vain pariksi päiväksi ja sen jälkeen poweri irtisanoi sopimuksen lopullisesti. Jimm’siltä taasen tilausta vetämään halvasta powerista ja niin saatiin virtualisointialustakin jälleen rokkaamaan.

Lisäksi varastoa on (ainakin vaimon mukaan) hallinnut minun tietokoneromut. Nämä on olleet yhdelle seinähyllylle sijoitettuna, lienee parempi etten sano montako hyllyllistä rouvan tärkeitä tavaroita varastossa on 😀 Vaimon työpaikalta kuitenkin vapautui vanhaa toimistotavaraa, joten saimme käyttöömme isohkon rulokaapiston. Pari iltaa sitten siivoilin tuota tietokonehyllyäni ja pyrin kaappiin ottamaan vain ”rojut” joista vielä vois jotain saadakin aikaan, sekä sellaiset mitkä ehdottomasti pitää säilyttää, kuten alkuperäispakkaukset :).

Täytyy sanoa, että tämä on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoista. Vielä kun sain käyttöön Ikean pahvilaatikot, niin kylläpäs ei tarvi enää kaikkea säilyttää yhdessä ”miljoonalaatikossa”.

Loppukevennys

Jouluna oltiin äidillä syömässä ja… no aloitetaas alusta. Taannoin äitini valitteli tietokoneensa (BlackBox) hieman tökkivän ajoittain ja kuvan menevän pikseleiksi. Aavistelin heti että kyseessä voisi olla lämpöongelma ja kysäisin onko hän muistanut puhdistaa kotelon suodatinta, ja vastaus ”ai mitä suodatinta” kertoikin kaiken oleellisen. Etulevy auki ja suodattimen päältä löytyi orava, tai no, ainakin oravan verran pölyä, valehtelematta. Sillä kertaan en ehtinyt enempää tuohon paneutumaan, mutta joulun aikaan päätin sitten kinkkua sulatellessa vilkaista koteloon sisälle. Ja kyllähän sitä sinnekin oli pölyä kerääntynyt, ”hieman”. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ja huomautettakoon, että kyseinen kone on sijoitettuna pöydälle, ei edes lattialle :O

WhiteBoxin päivitystä

Eihän se Whiteboxin päivittäminen ihan heti päättynyt taaskaan, ja uusiakin ajatuksia jo on mielessä. Loppuvuosi kuitenkin tarjosi WhiteBoxiin uutta ainakin seuraavasti

  • CableMod AIO sleeving kit. Molempiin AIO-jäähdyttimiin hankin valkoisen sleeving kitin. Melkoisen sitkeä asennettava, mutta aikansa ährättyään asettui paikalleen. Kiinnikkeet varsinkin olivat melkoinen päänvaiva, eikäpä kaikki ihan täysin kiinnittyneetkään, mutta ajavat asiansa.
  • 2x Corsair HD140 RGB -puhaltimia ohjausyksikön kera. Nämä tulivat siis Kragen X61:n jäähdyttimelle, jossa NZXT:n omat puhaltimet olivat jo alkaneet ääntämään. Lisäksi Corsairin puhaltimet kiertävät hitaammin, joten ovat siksikin hiljaisempia. Tavoitteena oli saada jatkuvapuhalteinen hiljainen ”puhallin” kotelon etuosaan ja siinä onnistuin.
  • Corsair Lightning NODE Pro, jossa 4-ledinauhaa. Phobyan ledinauhoihin hermonsa menettäneenä lähdin kokeilemaan Corsairin hieman modernimpaa settiä. Ja onhan tuossa setissä nyt laadullisestikin eroa Phobyan pilipalivärkkeihin 🙂 Samalla saatiin myös HD140-puhaltimet USB-ohjatun valoyksikön ”taakse”.
  • Niin ja meinasi unohtua. Etujäähdyttimen kylkeen modasin muovisesta valkoisesta kulmalistasta peitelevy 🙂

Nyt voidaankin todeta, että WhiteBox v2 on saanut lopullisen muotonsa. Ylenmääräistä painetta päivittämiselle ei ole, mutta toki se custom loop -vesijäähy kiinnostais. Tähän tarkoitukseen olisi kuitenkin aiheellista myös päivittää kotelo ja näitä olenkin jo alustavasti tutkaillut. Toistaiseksi selkeälle ykköspaikalle on noussu juuri julkaistu Fractal Designin Define R6. Saas nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Unigine Valley -testi

Uniginen testit ovat varsin tuttu näky vlogaajien käytöstä. Heaven tai Valley pyörivät näytöillä lähes aina, kun halutaan testata näytönohjaimen suorituskykyä, tai jäähdytystä. Varmasti myös uusi Superposition tulee valloittamaan ruudut, joskin ko. testistä jäi itselle hieman yliyrittämisen fiilis, mutta asiansa ajaa varmasti.

960 SSC (OC) vs 980 HOF (vakio)

Itse pyörittelen useimmiten Valleytä, koska se on ollut aika toimiva ratkaisu sen sukupolven näytönohjaimiin, mitä itselläkin on. Aiempaa Valley-testi taustaa löytyy mm. AMD-prossuajoilta sekä GTX 960 ja 980 näyttiksillä.

Ja koska ko. testiä on tullut ajettua myös i5 prossun kanssa 980:llä, sekä ilma-, että vesijäähdytettynä, niin päätin tästäkin koostaa kuvakokoelman. Ao. kuvassa kannattanee kuitenkin huomioida, että keskimmäinen 980 ilmajäähdytetty ja ylikellotettu tulos on syntynyt erittäin meluisan puhallinorkesterin säestyksellä ja se ei missään nimessä ole ollut päivittäiseen käyttöön tarkoitettu kellotus. Tuo osaltaan selittää ylikellotetun ilma- ja vesijäähdytyksen välistä pienehköä eroa 🙂

Vasemmalta: Vakiokellot ja ilmajäähdytys, maksimaalinen ylikellotus ilmajäähdytyksellä, maksimaalinen ylikellotus vesijäähdytyksellä.

KFA2 GeForce GTX 980 Hall Of Fame 4 Gt

Kuva: guru3d.com

Reilut 1,5 vuotta sitten ostin KFA2:n GeForce GTX 980 Hall of Fame -näytönohjaimen. Näytönohjain on palvellut omassa, kohtalaisen vaatimattomassa pelikäytössä erittäin hyvin.

Ko. näytönohjaimen valitsin lähinnä siksi, että se oli valkoinen ja sopi näin ollen kuin nenä päähän WhiteBoxiin. Ennakkoon lueskelin että ko. näytönohjaimen jäähdytys on varsin kovaääninen, mutta itse en sitä ilmajäähdytteisenä vakioasetuksilla kokenut mitenkään erityisen kovaääniseksi, joskin vertailukohdat on hieman vähissä.

Ja sitten se ylikellotus. Ilmajäähdytteisenä ko. näyttiksen ylikellotus oli melko tahmeaa. Ytimelle pystyi antamaan enimmillään +40 MHz ja muisteille +400 MHz kelloja, ilman että kuvassa esiintyi ongelmia. Tässä vaiheessa Uniginen Valley -testissä paineltiin hyvin nopeasti maksimilämpöihin, n. 81 asteeseen. Ko. tilanteessa myös desibelit alkoivat ollaa luokkaa ei kiitos. Tässä yksi syy, miksi en vakiojäähyllä viitsinyt näyttistä pitää kellotettuna.

Muutaman päivän tässä nyt olen sitten katsellut näyttistä vesijäähytettynä ja hieman päässyt kellotustakin testailemaan. Toistaiseksi järkevät kellot näyttäisi löytyneen ytimen +90 MHz:stä ja muistin +500 MHz:stä. Näillä Valleytä ajettaessa näyttiksen lämmöt nousee hitaasti 61 asteeseen saakka ja jämähtää siihen. Jäähdyttimen puhallin tuossa vaiheessa käy vain 60% tehoilla, vesipumppu ja mm. VRM:ä jäähdyttävä G12:n pikkupuhallin täysillä, joskin jälkimmäisten äänenvoimakkuus on niin mitätön, että niistä ei mitään haittaa ole. Ja tuo jäähdyttimen 60% puhallusvoimakkuuskin on huomattavan paljon hiljaisempi, kuin ilmajäähdytteisenä näyttis mölysi.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että näyttiksen vesijäähy on ollut erittäin positiivinen yllätys. Asennuksen kanssa oli pientä säätämistä, kun vesijäähyblokin/-pumpun viereen jäävä jäähdytyssiili tuli pari milliä liian lähelle (alle), mutta ”dremelillä” siitäkin selvittiin. Muilta osin asennuksessa ei ollut mitään erikoista, jos osaa tietokoneen kasata, niin osaa myös Kraken G12:n asentaa näyttikselle 🙂 Suosittelen 5/5.

WhiteBox v2

Päätin viimein nimetä PC-rakennelmani uudelleen, alkuperäinen WhiteBox on jo sen verran kokenut muodonmuutosta, että oli jo korkea aika lisätä nimen perään v2.

NZXT Kraken G12

Viimeisimpänä muutoksena koneeseen saatiin NZXT Kraken G12, joka on näytönohjaimen vesijäähdytyskehikko. Käytännössä kyseessä on siis metallikehys, joka kiinnitetään näytönohjaimen alkuperäisen jäähdyttimen tilalle. Kraken G12:n mukana toimitetaan 92mm puhallin, joka huolehtii näytönohjaimen piirien (VRM jne…) jäähdytyksestä.

Tämän lisäksi pitää hankkio AIO-vesijäähdytin, jolla jäähdytetään näytönohjaimen ydintä. Käyttäjäkunnan iloksi NZXT tukee myös muiden valmistajien AIO-jäähdyttimiä, yhteensä tuettujen jäähdyttimien listalla on yli 30 AIO-jäähdytintä ja 40 erilaista näytönohjainta. Omaan järjestelmään jäähdyttimeksi tuli NZXT:n Kraken X31, joka on samaa sarjaa ja sukupolvea prosessoria jäähdyttävän Kraken X61:n kanssa. Lisäksi oleellisena osana sopassa oli itsessään jäähdytinkenno, joka X31:ssä on 120mm puhaltimella varustettu, joten oli vielä mahdollista sovittaa S340:n sisään kaiken muun lisäksi.

Pienen säätämisen jälkeen järjestelmä toimii kuin junan vessa. Lämpötilat ylikellotettuna kuormituksessa putosivat 81 asteesta 61 asteeseen. Ja tuossa vaiheessa jäähdyttimen puhallinkin pyörii vasta 60% teholla, eli ei pidä mitenkään suurta meteliä itsestään.

SpeedFan

Alunperin yritin käyttää puhaltimien ja pumppujen hallintaan NZXT:n CAM-sovellusta, mutta sen käyttäminen osoittautui hankalaksi. Näytönohjaimen pumppu ”rutisi” ikävästi alemmilla kierroksilla ja ylemmillä kierroksilla taas puhallin alkoi pumppaamaan kierroksia 120-160 kierroksen heitolla (esim. 1020 > 1180 > 1020…). Aikana testailin homman hanskaamista BIOSin hallintatyökaluilla, mutta sekin osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi päädyinkin käyttämään laajalti käytettyä SpeedFan-sovellusta. Tovin aikaa selailin asetuksia ja katselin asetusvideoita, ennen kuin sain homman rokkaamaan kuten pitää. Onneksi nykyisellä emolevyllä on noita PWM-hallittuja puhallin-/pumppuliittimiä riittävästi, joskin X61:n puhaltimille piti tilata erillinen ”haaroitin”, jotta saadaan ne vielä oman liitännän kautta hallittaviksi ja voidaan näin ollen pitää vesipumpuilla staattisemmat nopeudet. Nyt myös osa puhaltimista on kytketty niin, että ne ei vähällä kuormalla pyöri ollenkaan, joten WhiteBox on aika hiljainen kaveri.

Ja kertana kiellon päälle korjasin vielä rikkinäisen ledinauhankin, joten valaisupuolikin on taasen kunnossa 🙂